Jep! Eli olin tiistaina menny kotiin tultua suoraan suihkuun ja suoraan sänkyyn, koska seuraavana aamuna, keskiviikona, oli lähtö Budapestiin :) Kuten aina, yritin taas pysytellä hereillä matkalla, vaan minkäs teet. En muista enää missä, mutta nukahdin kuitenkin matkalla. Maisemat eivät enää ratkaisevasti muuttuneet. Tosin yhdes vaihees näkyi semmoinen keltaisenruskea kallioseinämä. Otin siittä kuviakin, mut en muista, et onnistuiko yksikään, tai säilytinkö niitä edes.
Matkalla pysähdyttiin pienellä huoltiksella. Siellä jonotettiin kauheessa akkalaumassa (retkelle lähti siis kaksi bussillista porukkaa) yhteen surkeaan vessaan. Joten jotkut rohkeat meni sitten miestenvessaan, itsekin kävin siellä. Se oli tavallaan aika kauhukokemus, koska ovessa ei ollu lukkoa. Ja vessavierailun jälkeen alkoi vesiseikkailu. En muista mainitsinko, mutta ulkomailla, maassa jonka kieltä ei ymmärrä yhtään, on tosi vaikeeta ostaa hiilihapotonta vettä.. No, tarkastelin pulloja kylmäkaapin edessä. Samaa merkkiä oli sinisissä, vaaleanpunaisissa ja vaaleanvihreissä pulloissa. Koska sininen on neutraali väri, ostin tietty sinisen, siinä uskossa, että se on se "plain" versio. Ja kuinka väärässä olinkaan. Huoh. No, kyllä sillä hiilihappovedelläkin janon saa melkein sammumaan.
Jep, eli lopulta alettiin sitten olla perillä Budapestissä. Kaikkien suurkaupunkien tapaan, kaupunki alkoi jo paljon ennen, kun oltiin lähelläkään keskustaa. Tällä kertaa ei päästy etupenkille istumaan, mut heti toiseen penkkiin kyllä, ja taas huidoin kameralla ympäriinsä. Tai en niin paljoa, mut kuitenkin. Yövyttiin Ibis-hotellissa, ja matkan niitä oli saman kadun varrella kaksi :) Ihmettelin vähän, kun kuski vaan ajoi ohi hotellista, kunnes yhtäkkiä tosiaan oltiin toisen samannimisen hotellin edessä :P
Saavuttiin perille ajoissa, joten kaikkien huoneet ei ollu vielä valmiina. Siinä sitten hetki odoteltiin, herra matkaoppaat haki avaimet niille, joille ne voitiin jo luovuttaa. Oli vähän jännää, kun pelkäsin, että mut lykätään samaan huoneeseen joidenkin idioottien kanssa. Mut ei onneks! Olin varmasti koko reissun onnekkain, koska sain ihan omaan käyttööni koko huoneen <3 Parisänky, parveke <3 Ja kaiken lisäks pääsin kymppikerrokseen, ja juuri sille puolelle hotellia, jossa noi parvekkeet olivat :) Hie-no-a. Parvekkeella oli tosi jännää, pelkäsin tippuvani, vaikkei mun pitunen kovin helpodti vahingossa keikahda semmoisen kaiteen yli. Ja minä otin kuvija.
Noniin, jos joku matkaseurastani on sattunut löytämään blogini, hän syyttäköön itseään (check the topic, will you..). Eli alunperin olin meidän omasta porukasta ainoa, joka oli tuolle Budapestin retkelle ilmoittautunut. No, onnettomuudekseni (?) viime hetkellä porukkaan liittynyt kundi lähti myös mukaan. Ei siinä mitään, luulin, mutta olin väärässä.
Kun oltiin molemmat saatu huoneemme, lädettiin sitten keskustaan. Toki se vaati hiukan suunnittelua ja kartakatsomista. Saatiin kuitenkin sovittua, että mihin mennään ja mitä tehdään. Tai ei saatu, mutta kuitenki. Hotellin edessä ihan oli kulku metroasemalle, niin mehän lähdettiin sitten metrolla etiäpäin. Hitto kun oli vaikee ostaa lippuja :D Ensin piti keksiä, että mikä lippu olis hyvä, ja sitten piti vielä ostaa ne liput. Ja kyn summaan tulee pari nollaa lisää verrattuna euroihin, on laskeminen huimanvaikeaa :D No, lopulta jopa minä sain niin monta lippua kuin halusinkin, ja täti jopa osasi laskea rahat oikein, minä en. Sitten me karautettiin metroon. Se ensimmäinen metrojuna oli.. no.. todella vanhan näköinen :) Ja erona suomalaisiin, katossa risteili kaikenlaisia tankoja, ja niissä roikkui kahvoja. Suomeenki vois olla hyvä saada sellasia, niin seisojat pysyis paremmin pystyssä. No, joka tapauksessa päästiin sitten matkaan, osattiin jopa ajaa oikeeseen suuntaan, ja päästiin vielä oikealla asemalla ulos. Mutta sitten olikin vähän hankalampaa. Mikään ympäristössä ei paljastanut, että mihin suuntaan kannattais lähteä löytääkseen jotain katottavaa/shoppailtavaa. Matkaseurani arvasi jonkun suunnan, ja se olikin sitten ihan hyvä suunta.
The Metro.
Lähdettiin sitten kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa, koska nälkä toki oli jo kova. MUTTA, joka vitun kadunkulmassa, mutkassa, risteyksessä, oli PAKKO katsoa karttaa. Voihan helvetti. Suoraan sanottuna, mua vitutti. Olis ollu paljon hienompaa vaan kulkea sinne minne nenä näyttää, katella ympärilleen, ja kokea kaupunki, sen sijaan, että kartoitetaan joka vitun askel, pelätään eksyvämme ja ollaan huolissaan aikatauluista. Meillä kuitenkin oli hyvin aikaa.
Ja sitten seuraava juttu. Ruokapaikkaa oli vaikee löytää, koska minä olisin halunnu jonnekin, mistä sais edullisesti ruuan, mutta Herra X tuntui haluavan aina sellaisiin ravintoloihin, joissa ruoka maksoi maltaita. Ihme ettei riidelty. Ja muutenkin, joka ikinen lause jonka sanoin, sai osakseen ihme kommentin. Tuntui siltä, kuin mulle olis yritetty sanoa, että ole tyhmä. No, pitänee paikkansa, mutta SILTI. Lopulta kuitenkin löytyi ihan kivanoloinen paikka, italialaisravintola.
Alkupalaks otettiin juustotarjotin puoliksi. Kun kysyttiin tarjoilijalta, että mit juustoja siinä on, se ei osannut kertoa :D Oli ihan hyviä juustoja kyllä. Mozzarellakuulia, hotain sinihomejuustoa, chilijuustoa, jotain valkoista suolaista juustoa, ja sitten vielä tavallisen kermajuuston oloista juustoa, joka maistui kyllä hiukan muulta kuin kermajuustolta. No hyvää oli yhtä kaikki :) Tosin sinihomejuusto jäi melkein kokonaan syömättä, se oli kovin voimakasta. Pääruaaksi otin pizzaa. Tomaatti-mozzarellapizzaa. Se oli hyvää :) Tosin siitä puuttui jotain.. Kinkku olis ollu hyvä lisä. Mutta olin kyllä tyytyväinen. Herra X sitten taas, tavalliseen tapaansa, oli tyytymätön ruokaansa, ja arvosteli sitä. Itse arvostelin ravintolan hidasta palvelua. Se oli kuitenkin melkein tyhjä, mutta juustotarjotinta (kuin vaikeeta on leikata paloja juustoista?) odoteltiin varmaan puol tuntia tai jotain. No, lopulta oli kulunut yli tunti, mua tuskastutti, ja kieltäydyin tilaamasta jälkiruokaa. Ei sitä nyt helkkari soikoon ravintolassa istuen vietetän niitä kallisravoisia minuutteja, joiden aikana vois katsella kaupunkia! Niin, ja aurinkokin oli laskemassa.
Tosiaan, ravintolasta poistuessamme, kävelimme sitten Tonavan rantaan (kai se Tonava oli) katsomaan auringonlaskua. Aurinko oli muuten ihan saman värinen, kuin 9 vuotta aikaisemmin. Mistä lie johtunut. En oli nähnyt auringon punertavan taivaalla ollessaan, kuin yhden kerran muualla kuin Budapestissä. Tokihan sitä auringonlaskua sitten oli kuvattava. Ja kuinka nopeasti se laskikaan! Ihan muutaman minuutin aikna se laski ihan silminnähden. Ja mullahan parahiksi loppui patterit kamerasta, enkä melkein ehtinyt vaihtaa niitä, kun aurinko jo lipui joen toisella puolella olevien talojen taakse. Ja sitten otin lisää kuvia ratikoista :D
Jälleen kerran katsottiin karttaa, tehtiin etenemissuunnitelma, ja edettiin. Kierrettiin vähän muuallakin, kuin kävelykadulla shoppailemassa. Löydettiin kioski, josta ostin itselle iltapalaa, sekä vesipullon. Tällä kertaa kysyin myyjältä, oliko vaalenapunaisessa pullossa hiilihappoa, ja siinäm ei sitten ollut. Oi onnea :)
Lopulta me vielä päädyttiin takaisin kävelykadulle. Ehdotin nettikahvilaa, ja yllätyksekseni Herra X oli jo sisällä kahvilassa, melkein ennen, kuin ehdin lopettaa lauseen. Noniin, pääsin mesettämään siskon kanssa :) Ja lukemaan niiden blogia. Oli ihan kiva tauko :)
Kävelykatu illalla.
Ja kävelkadulta löytyi myös hieno kauppa. Siel oli maailman hienoimpia kelloja. Seinäkelloja, pöytäkelloja. Ja magneetteja. Ja mitä vain. Värit oli kirkkaita ja niitä oli paljon. Mun teki mieli ostaa seinäkello, jossa auringon sisällä oli kuu. Vaikea kuvailla, mutta kuitenkin. Ja siellä oli myös lammaskelloja, lehmäkelloja, kuplakelloja ja tiesmitäkelloja :) Harmi vaan, että hinta oli noin 20 euroa, niin mä sitten jäin epäröimään ja miettimään asiaa. Soitin jopa talousneuvojalleni. Ajattelin, että tulen sitten seuraavana päivänä hakemaan sen kellon, jos tulen siihen tulokseen, että sen tosiaan haluan.
Kelloja, mun lempparista ei oo kuvaa :(
Nyt kaupunki oli jo pimeä, meillä ei ollu enää paljoa aikaa, ja haluttiin sitten syödä se syömättä jäänyt jälkiruoka. Poikettiin kahvilaan syömään torttua. Nami nami. Mansikkaleivoksia ne tais olla. Tai jotain mansikkakakun paloja. Se kahvila oli omituinen. Ensin menet yhdelle tiskille ja valitset mitä haluat. Paina se mieleesi. Sitten menet kassalle, änkytät sille unkaria, ja maksat sen tortun. Sitten menet kuitin kanssa takaisin ekalle tiskille, siellä mummo näyttää lusikkaa ja lautasta, selvästikin kysyen jotain. Sinä nyökäytät päätäsi (jep, mihinkähän taas suostuin) ja saat käsiisi mansikkakakun palan lautasella, ja lusikan myös :) Kakku oli hyvää, vaan Herra X oli taas tyytymätön :D Yllätys yllätys. Mua muuten risoo tommonen jatkuva valitus ruuasta, joka ihan oikeasti on ihan hyvää ja ok.
Kahvilan jälkeen tehtiin vielä pieni harppaus sivukadulle, löydettiin sieltä joku kaunis rakennus, kuvattiin se, ja lähdettiin metrolle. Ja takaisin hotellille, koska kahdeksalta alkaisi sightseeing.
Hotellilla ehdin käydä omassa huoneessa viemässä iltapalan parvekkeelle, käydä vessassa ja palaamaan alakertaan. Hisseillä törmäsin erääseen kundiin, joka oli siis suomalaine myös. Juteltiin siinä sitten illan bileistä, joihin kumpaakaan ei suuremmin kiinnostanut mennä.
Lähdettiin sitten sightseeingille, meillä oli ihan opaskin mukana, joka kertoi jonkin rakennuksen tuhoutuneen kolmannessa maailmansodassa <3 Oli tosi vaikee kuulla muuten mitä se sanoi, koska idiootit ryyppäs ja möykkäs bussissa, eikä olleet yhtään kiinnostuneita kierroksesta. En kyllä tajua, miks lähteä mukaan tollaselle kierrokselle, jos se homma ei kiinnosta yhtään, koska niiden 9 tai 10 päivän aikana, jotka tuo matka kesti, saatiin kyllä olla bussissa enemmän kuin tarpeeks. No, lopulta tultiin kierroksella "sille korkeelle mäelle", jonka nimeä en tiedä. Sieltä kuitenkin näkee koko kaupungin yli, ja voi miten kaunis se oli yöllä <3 Otin varmaan miljoona + 1 kuvaa. Kiertoajely päättyi sitten iltabileiden klubin eteen. Siinä sitten tehtiin hissikundin kanssa pikainen päätös kävellä takaisin hotellille, koska kumpikaan ei halunnut bileisiin, eikä heti takaisin hotellille. Eikä matkakaan ollut hirveän pitkä.
Kaupunki näköalavuorelta.
Ja voi että, tuo kävely pelasti kyllä koko päivän. Kukaan ei kitissy, eikä halunnu seurata kartasta joka askelta. Päätettiin ylittää joki, ja kävellä toista reunaa takaisin. Ja se oli sen arvoista :) Saatiin ihan eri näkökulma koko kaupunkiin, ja varmasti reissun hienoimmat kuvat :) Vai kuinka moni teistä on käyny Budapestissa sillan alla, hyppiny viemärin laskuputken yli, tai kävellyt Tonavan vedenrajassa. No joku ehkä.. Mutta meidän matkaporukasta ei kukaan muu. Käveltiin muun muassa hienon sillan yli, ja hitto että oli pelottavaa, kun kuormuri ylitti sillan, ja koko silta tärisi jalkojen alla :o Nähtiin myös ne vähäosaiset, jotka nukkuivat puistojen penkeillä, tai alikulkukäytävien seinustoilla :( Käytiin NonStop-kaupassa, ravintolassa syömässä, otettiin muuten paninit, ja ne oli jotain ihan muuta, kuin mitä Suomessa :D Ne oli niinkuin pizzat, joissa täytteet on leivottu kokonaan kuoren sisään. Ja voi että kun oli hyvää ruokaa <3 Ja niin olin ihan turhaan ostanut iltapalaa itselleni :)
Yökävelyn tulokset. Harmi, ettei modaukset toimi.
Lopulta, niin monen tunnin jälkeen, muistaakseni kolmen tunnin jälkeen, päästiin perille hotellille väsyneinä, mutta onnellisina. kiitos, hissikundi :) <3 Ja kyllä, olis varmasti ollu romanttista, ellei hisskundilla olis ollu tyttöystävää kotona odottamassa :) Hotellissa sitten taas suihkuun ja sänkyyn. Tosin oli IHAN pakko hetki katsella telkkaria :D
Noniin, nyt en jaksa millään kirjottaa enempää :/ Joskus sitten taas :) Toivottavasti tallentaminen onnistuu ilman ongelmia. Niin ja lisään kuvia, kun pääsen Suomeen :)
Joka tapauksessa, me mentiin siellä kauppahallissa käymään. Siel oli hillitön määrä erilaisia tiskejä. miljoona vihannestiskiä, lihatiskiä, hedelmätiskiä, viinakauppaa.. Se oli hieno paikka. Ostin sieltä parisataa grammaa vihreää papaijaa, se on mun herkkua <3 Ja sitte jatkettiin eteenpäin.
Tosiaan, ravintolasta poistuessamme, kävelimme sitten Tonavan rantaan (kai se Tonava oli) katsomaan auringonlaskua. Aurinko oli muuten ihan saman värinen, kuin 9 vuotta aikaisemmin. Mistä lie johtunut. En oli nähnyt auringon punertavan taivaalla ollessaan, kuin yhden kerran muualla kuin Budapestissä. Tokihan sitä auringonlaskua sitten oli kuvattava. Ja kuinka nopeasti se laskikaan! Ihan muutaman minuutin aikna se laski ihan silminnähden. Ja mullahan parahiksi loppui patterit kamerasta, enkä melkein ehtinyt vaihtaa niitä, kun aurinko jo lipui joen toisella puolella olevien talojen taakse. Ja sitten otin lisää kuvia ratikoista :D
