Eroahdistus

Olipas muuten rumaa ja epämiellyttävää tekstiä tuo aiempi :( Nyt on kyllä hommat alkanu jo selvitä. Ehkä tämä tästä.

Mut mua ahdistaa :( En haluis huomenna aamulla lähteä kouluun. Alkaa ahdistaa kun sitä ajattelee. Ikinä ei Ruotsissa ahdistanu töihinmeno :( Muutenki se oli helppoa se elämä siellä. Teki työnsä kunnolla ni joka kuukausi tuli palkkaa. Ei tarvinnu miettii et mistä sitä äyrii venyttäis et riittäis rahat kaikkeen. Ja mun on ikävä mun asuntoakin. Se oli iso ja mukava.. Oli parveketta ja makkaria ja olkkaria ja keittiötä ja sohvat ja telkkari ja kivoja kavereitakin, ainaski pari.. Voi että :( Mun on ikävä sinne Ljusdaliin. Se oli kyl kovin pieni paikka, mutta ku ajattelee, ni kaikki, _kaikki_ oli kävelymatkan päässä. Eikä siel ollu niin paljon ihmisiä kun täällä. Ja siellä jos halutti keskel yötä lähtee ulos kävelylle ni senkun meni vaan. Täällä ei tuu lähdettyä, kun ei halua törmätä muihin ihmisiin vaan olla omissa oloissaan.. Ja jos erehtyy lähtemään baariin ni sieltä ei pääse kotiin olleskaan.. Tarvii koko ajan tuijottaa kelloa et ehtii vikaan junaan/bussiin.