Yhden luomen köyhempi

Tästä on hyvä jatkaa laihdutusta <3 Seuraavaksi vois vaikka pyytää vastanpoistoleikkausta <3 No eiku. Menin tänään lääkärille, oli aika varattu, että voisin sille näyttää näitä mun luomia, että voiko se poistaa ne. No, ei siinä mitään, 5min katselun jälkeen se vaan totesi, että mennään tuonne toimenpidehuoneeseen, niin hän "sheivaa" sen irti. Olin ihan että :O :O :O MITÄ?!? Kauhe shokki, emmä ollu valmistautunu tuohon yhtään. En tienny et olisko pitäny sanoo juu vai ei. Sanoin sitten kuitenki juu, ja se oli menoa sitten. "Leikkausalueen" puhdistus, uudutuspiikki luomen alle, hiano viheriä kangas naamalle ja nips naps veitsellä leikaten siististi luomi pois, ja sellaseen nesteeseen lillumaan. Ja hyi helvetti, että on aika kamalan näköstä, kun se luomi siellä mehuissa lilluu. YÖK. Niin ja sitten sitä luomen haavaa ei mitään ommeltu, vaan sähköisesti poltettiin sitä (kauterisoitiin), ettei vuotais. Ja sain oikeen maadotusjutun selkäni alle sitä varten. Mut kaikkein komeinta oli se palaneen lihan tuoksu. Voitte vaan kuvitella mitkä kauhuleffakohtaukset mulla pyöri mielessä palaneista ihmisistä. Ja siis olin kyllä oikeesti ihan shokissa. Jossain vaiheessa toimenpiteen aikana huomasin puristavani käsi nyrkkiin ihan vimmalla, oli pakko väkisin rentoutua. Se oli kyllä NIIN yllättävää se homma. Olen kuitenki noista luomista kitissy kerran jos toisenkin lääkärissä, eikä ikinä ole tullut mitään valmista, mutta nyt sitten yhtäkkiä alkoikin homma sujumaan. Sitten mä sain tietty rasvalapun ja laastarin tohon otalle, ja ihmiset tuijotteli mua, hih hih. Sitte illalla kesken lenkkeilyn se laastari irtos mut rasvalappu ei, ni annoin sitte olla. Kotiin ku pääsin, ni otin varovasti rasvalapun irti. Ja kas kummaa, luomi oli kadonnut :) Voishan tuo veistojälki siistempikin olla, mutta katotaan nyt miltä se alkaa näyttää, kunhan paranee. Muah. En oikein vieläkään tiedä miten suhtautua :P On se vaan sellanen juttu, että 24 vuotta sitä luomee siinä otassa kattelin, ja nyt en enää. Outoa. Mutta oon siis ihan iloinen, halusin eroon siitä. Oon saattanu aikasemmin blogissani jopa asiasta mainita.

Mutta nyt mun on pakko kertoa yksi kulttuurieroavaisuus Suomen ja Ruotsin välillä. Tää on tavallaan ihan naurettavaa. Mutta, yksi suurimmista eroavaisuuksista, jonka huomasi jokapäiväisessä elämässä oli se, että Ruotsissa ei ollut astiankuivauskaappeja. Kyllä siitä sillon aluksi jaksettiin puhua ja asiaa ihmetellä ja päivitellä ruotsalaisten tyhmyyttä. Mutta niin vaan ostettiin astiankuivaustelineet, jotka sitten tiskipöydälle ihan asetettiin. (Hitto kun väsyttää jo ihan helvetisti.) Ja sitä kuivaustelinettä sitten vuositolkulla käytettiin, joskus harvemmin ja joskus useammin. Yksi huonoista puolista oli, ettei siihen mahtunu kaikki tiskit kerrallan, tiskata piti siis useassa erässä (mikäli antoi tiskivuoren kasvaa, ja minähän kunnon tyttönä annoin) ja odottaa välillä, että ne kuivuis. Ja kyllä se oli sitten olevinaan NIIN hankalaa ja AIVAN älytöntä.
Sitten Suomeen muuttaessa oli mukava ajatus päässä, että "Siellä ne odottaa ne kuivauskaapit kaikkia minun pestyjä astioitani <3". No tokihan odotti ja tässä on nyt muutama kerta jo tiskailtukin sitten ja astiat kuivattu oikein astiankuivauskaapissa. Mutta kuinka ollakkaan, kuka arvaa jo?, ne kuivauskaapithan on suoraan helvetistä! Hyllyjä on miljuuna, eikä tämmöinen kääpiö uletu kuin kahdelle alimmalle. Ja siinä märkiä astoita kaappiin kurkotellessa kuulkaas valuu vettä käsivartta myöten kainaloon, ai mikä "ihana" tunne. Ja pienikin se on! Mulla on esimerkiksi juomalasit ja lautaset ihan vakituiseen säilöttynä astiankuivauskaappiin. Ja kun kattilan tiskaa, niin ei se sinne mihinkään mahdu. Ja hyllyissä ei ole mitään reunoja, ne on liukkaita kuin perkeleet, niin helposti sieltä tippuisi astia jos toinenkin, jos yrittäisi väkisin saada sinne jotain mahtumaan. Kyllä, minulla on niin ikävä rautaista astiankuivatustelinettäni :( Senkin jätin jälkeeni Ruotsiin, annoin pois, hyvään kotiin. Mutta silti. Olisi LOISTAVAA, jos sellainen astiankuivausteline tuossa tiskipöydällä nököttäisi <3 Siihen saisi kattilan ja paistinpannun poikineen kuivumaan. Kuulkaas kun nuo hemmetin paistinpannut ei millään mahdu sinne kuivauskaappiin. Ei ollenkaan. Ei edes takaperin. Niin ja siis muistettakoon, että kyseisen astiakaapin jaan kämppikseni kanssa, eli vain puolikas on minulla käytössä. Tarvinnee tutustua Ikean valikoimaan, kun sinne ensi kerran tulee mentyä. Kuka ties uusi hieno rautainen (vai teräksinen? ei se ainakaan ruostu) kuivausteline saattaisi jopa löytää kodin täältä mun luotani <3 Jos ei tule liian kalliiksi.

Niin, mä laitoin aikoinaan vikailmoitukset menemään muutamista asioista tässä kämpässä. No tänään oli sitten poissaollessani joku YIT:n huoltomies kuulkaas käynyt, ja lapussa lukee "H2 Sarana Horjattu", eli siis "Huone 2 (tämä missä minä asun) sarana korjattu". Siis kun tuon vaatekaapin toisen oven ylin sarana on rikki, poikki, halki ja irti. Ja ovi repsottaa. No minä tietysti säntäsin heti tätä ihmettä katsomaan, Ja katso! Mitä vittua? Se saatanan sarana oli ihan samassa jamassa :D Mitähän tuo huoltomies lie korjannut, kun tuo ainoa rikkinäinen sarana on edelleen rikki. Interesting indeed. No, ne lupasi tulla peilikaapin korjaamaan/vaihtamaan <3 Ikkunan aukeamisesta ei ollut mainintaa, kai niillä järjestelmät kusee sen verran, että koska viat on ilmoitettu eri aikoihin, niin niitä myös tullaan eri aikoihin katsomaan. Nice :) Toivossa on hyvä elää.

Nyt on sellanen juttu, että nukkumaan tekee kovasti mieli. Ja kovasti tekis mieli hieroa tuota luomen haavaa. Millähän saan näpit pysymään siitä erossa.. Tarvii ainaki yöks laittaa laastari.

Hihii, meen vielä katsomaan, että onko uusia kommentteja :P Päivän kohokohta, toivotaan, että on ;)

Ainiin, yks hämärä detaili. Mun kännykässähän on askelmittari. En ole määrittänyt itse askeleen pituutta, eli ei varmaan pidä paikkaansa. Mutta maanantaina kävelin 19814 askelta, ja siitä tulee puhelimen mukaan 16,0 kilometriä sitten. Mutta miettikää kuinka säälittävää tämä on: tunnin reippaalla lenkillä tulee vain säälittävät 6000-7500 askelta.

Hyvää yötä <3