Matkakertomus, osa yksi

Hei siellä! Nyt olen sitten palannut pitkältä (yeah rite) matkalta taudin/tautien kera. Nice. Eli siis käytiin tosiaan pikapikaa Slovakiassa hiukan laskettelemassa. (Ja paskat, itse en rinteeseen kenkiä kummemmilla välineillä päässyt.) Luvassa on pitkä ja puuduttava matkakertomus, jonka kirjoitan yhtä paljon itseäni, kuin teitä varten. Muistan sitten myöhemmin, että mitä tapahtui. Muistoja <3

Tosiaan, reissu alkoi perjantaina, 15.2.2008. Kokoonnuimme ensin porukassa yhden matkalaisen luokse ja siitä taistelimme tilataksilla kohti satamaa. Satamassa meitä odotti kuusihenkisen porukkamme kuudes jäsen, joka oli ihan viimemetreillä otettu mukaan porukkaan. Satamassa sitten mentiin heti ekaksi kaljalle, itse tosin jätin väsiin sataman suolkaisten hintojen takia. Kamerat alkoi räpsyä jo tässä vaiheessa. Sitten rupesimme raahautumaan kohti laivaa. Tässä kohtaa muuten ilmeni ekaa kertaa koko matkaani rasittanut "ei sinne mikään kiire ole"-epidemia. Halusivat lähteä viime tipassa kohti laivaa "Suomalaisilla on kiire odottamaan" kommenteilla höystettynä. Itsehän olen sitä mieltä, että jos menee ihan ekana, niin homma on bueno, ja mitä sitä muutenkaan odottamaan, jos voi mennä. Sama se missä odottaa, itse mielummin odottelen hytissä laivan lähtöä, kuin jossain satamabaarissa. Raahautuessamme eteenpäin, tapahtuikin sitten matkan yllättävin juttu. Ja heti aluksi! Joku huusi mun nimeä, komea nuorimies, joka ihan selvästi puhui mulle, vaikka koitin katsella ympärilleni, että, kelles se nyt puhuu.. Jouduin typeränä kysymään, että "Kuka sää olet", kun en kerta tunnistanut. No, tämä herra paljastui vanhaksi luokkatoverikseni. 9 vuotta oltiin samalla luokalla ja sitten vielä 3v samassa lukiossa. Toisiamme ei olla nähty sitten ylioppilaaksi pääsyn jälkeen :O Huimaa! Olin ihan sekaisin. Ei sitä joka päivä tapaa kuus vuotta kadoksissa olleita kavereita :) Harmi ettei ehditty jutella.

Noniin, kaikki varmaan arvas, että mitä tällänen opiskelijaretki sisältää. No sehän sisältää ryyppäämistä. Käytiin pikapikaa hyttien löytymisen jälkeen TaxFreessa hakemassa hioukan evästä, ja majoituimme loppuillaksi poikien hyttiin :) Siinä hyvään tahtiin naukkailtiin siideriä, jossain välissä käväisin omassa hytissä ja sieltä oven edestä löysin erään puoliruotsalaisen henkilön sammuneena :D Tietty otin kuvia, en vaan voi julkaista niitä täällä :P Samaiseen henkilöön liittyy hauska juttu, joka sattui myöhemmässä vaiheessa matkaa :) Jep, jossain vaiheessa kömmin poikien hytissä johonkin sänkyyn nukkumaan, sitten sängynhaltija tuli paikalle ja vaihdoin sänkyä ja jatkoin kuorsausta. Aamulla sitten meidät tultiin ikävästi herättämään, olisin nimittäin voinut nukkua koko päivän. Äkkiä omaan hyttiin, aamupesulle ja sitten meriaamiaiselle, josta minulla ei ole edelleenkään selkeää muistikuvaa.. Aamupesun muistan kyllä..

Tallinnan satamassa meitä sitten odottivat Taisto-bussit. Niitä oli yhteensä kolme meidän porukalle. Ne oli nimetty "Veni, vidi, vici!" fraasin mukaisesti, ja löysimme omat nimemme Veni-bussin ovesta. Kamppeet ruumaan ja perse penkkiin, kohta sitten alkoikin ajomatka. Ainiin, kävin viimehetkellä hakemassa vesipullon ja suklaata sataman R-kiskasta, eihän sitä rapulassa muuten voi matkustaa..

Eka pysähdys oli sitten Pärnussa. Siellä käytiin Rimissä ostoksilla ja jokunen nautti myös heseruuat. Itse ostin maailman parhaan tomaatti-mozzarella-kolmioleivän, jonka tosin söin vasta paaaaaljon myöhemmin. Kolmioleivistä tulikin sitten tapa tällä matkalla.. Ostin kyllä muutakin safkaa.

Matka jatkui puolihorroksessa. Itse olisin halunnut nukkua, mutta koko muu bussi tuntui olevan enemmän biletyksen kannalla, joten siinä horroksessa sitten jatkettiin eteenpäin. Oma porukamme oli hyvin vaitonnaista, jotku jopa kykeni nukkumaan. Jossain vaiheessa koitti ensimmäinen jännittävä rajanylitys :O Siirryimme siis Via Balticaa pitkin Latvian puolelle, ja öö.. Taidettiin rajalla jopa pysähtyä muutamaksi minuutiksi, mutta se siitä. Kukaan ei halunnut tietää mitään. Nämä tapahtumat ovat jo kadonneet muististani. Latviassa ja liettuassa pysähdyimme mielestäni yhteensä yhden kerran. Joo, toden totta. Latviassa pysähdyimme kivaan pikku tienvarsiruokalaan. Pihalta löytyi aitauksistaan mm. karhu ja joku hirvieläin. Peura. En kaiketi ostanut mitään, koska Pärnusta ostettuja eväitä oli jäljellä. Ja siitä sitten matka jatkui kohti Liettuan rajaa.

Latvia ja Liettua ovat maisemiltaan yhtä mitäänsanomattomia, kuin Suomikin, tasaista maata silmänkantamattomiin, ja havumetsää myös. Talot olivat suurimmaksi osaksi surkeassa kunnossa, ja monin paikoin räikeä kontrasti vanhan, lähes raunioituneen ja uudenuutukaisen talon välillä oli ihmetystä herättävä. Bussin ikkunasta tuli otettua muutamia kuvia. Latvian ja Liettuan rajalla ei taaskaan tapahtunut mitään. Seuraava pysähdys oli sitten Liettuan ja Puolan rajalla, tai itse asiassa heti sen jälkeen. Pääsimme vessaan, joka oli kylmä, kusinen, ja vessapaperi loisti poissaolollaan. Melkein. Tässä vaiheessa, jo koko päivän ajettuamme, olivat bilettäjätkin rauhoittuneet, ja matka jatkui ihan oikeasti nukkuessa. Heräsin jossain vaiheessa, kun ajelimme jonkun pienemmän kaupungin läpi, ja kitkerästi arvostelin matkatoveriani, joka syyllistyi luulemaan pikkukaupunkia Varsovaksi.. En tiedä teistä, mutta minä ainakin kykenen erottamaan ison ja pienen kaupungin toisistaan, vaikka en tietäisi missä olen.. Ei se silti tee kitkeryydestäni oikeutettua.. No, joka tapauksessa seuraavan kerran heräsimme Varsovassa, jolloin matkatoverini vastahakoisesti myönsi eron pienen ja ison kaupungin välillä. Pikaisesti pysähdyimme, muistaakseni Statoililla (tuli ihan Ruotsi mieleen <3). Ostin tässä vaiheessa vissiin uuden kolmioleivän ja vettä :) Yllättävän suureksi haasteeksi tämmöisillä matkoilla muodostuu hiilihapottoman veden löytäminen. Kun kerta ei kielestä tajua mitään. Varsovan jälkeen olimme hetkittäin hereillä ja toisina hetkinä nukuimme :D

Puolassa pysähdyttiin sitten vielä kerran, jollain huoltoasemalla, jolla oli myös baari.. Naiset kävivät miestenvessassa, koska naistenvessa oli lukittu. Kaverini oli viimeinen, joka vessassa kävi, ja jäi sinne yksin, vaikka pyysikin paria muuta tyttöä jäämään häntä odottamaan. No, vessaan sitten paukkasi pari paikallista miestä, he eivät päästäneet kaveriani vessan kopista ulos, metelöivät, naureskelivat ja kusivat lavuaariin ja lattialle, ennen kuin kaveri pääsi satimesta. Huh huh! Aika pelottavaa. Tämän pysähdyksen jälkeen matka vaan jatkui jatkumistaan, itse luin kirjaa, jotta olisin sitten tarpeeksi väsynyt nukkuakseni. Lopulta taisin olla viimeinen hereillä, sammutin valon, ja rupesin itsekin nukkumaan. Ja hyvinhän se uni maittoi.

Seuraavan kerran herätessäni mieleeni tunkeutui ensimmäiseksi hillittömän mutkaiset tiet ja töyssyt. Kun sain silmäni auki, ne täyttyivät ihanasta kirkkaasta aamuauringosta, ja ikkunasta ulos katsoessani tajusin olevani jo Slovakiassa :) Maisemat olivat startegisesti muuttuneet, tie polveili vuorten välissä ja rinteillä. Lunta oli siellä täällä (korkeammalla) ja tien varressa olevien kylien talot olivat aivan toistensa kyljissä kiinni. Kuvia en saanut otettua, koska istuin käytävän puolella. Kohta sitten näimmekin liikennemerkin, alle 60 kilometriä perille <3 Sunnuntaiaamuna, ennen yhdeksää (muistaakseni) siis olimme perillä. Yllättävän helposti tuo melkein 24 tunnin bussimatka sujui. Persekään ei tuntunut niin puutuneelta kuin olin odottanut :)

Hotellin nimi Baska Bystricassa oli harhaanjohtavasti Lux :) Eihän se mikään luksus-hotelli ollut, mutta eipä siitä valittamistakaan löytynyt. Paitsi sitten lopuksi.. Saatiin koko porukalle huoneet samasta kerroksesta, ja huoneissa oli parvekkeet <3 Jääkaappia ei ollut, eikä onneksi parisänkyjäkään :) Varasin itselle sängyn seinän vierestä, etten pelkäisi putoamista..

Huoh, en kyllä jaksa kirjottaa nyt enempää. Mahakin reistailee.. Joku toinen kerta sitten lisää.. Vielä kuvia: (Ja on muuten taas vitun vaikeeta kuvien kanssa. Jokohan kohta oppisin käyttämään tätä systeemiä?!?)



Eestin ja Latvian rajalla.



Nalle leikkii renkaalla.



Peuraeläin. Tunnistajalle 10 pistettä!



Bussissa joskus pimeän tultua.