Ystävä

Noniin, mä linkkasin uuden ystävän blogiini <3 Laura on kaveri, johonka tutustuin netissä, joka kyydissäni vaaransin liikennettä (raukka säikkyi), jonka kanssa olen tapellut tyhmistä asioista irkissä, ja joka on aina yhtä kiva nähdä uudestaan ;) Tosin nähdään harvoin, mutta kuitenki :P

Äsh, mä en vaan osaa. Ei sillä, että ihmisiä pitäis pystyä loukkaamaan tahallaan, mutta mä en osaa sitä, ainakaan omasta mielestäni. Sitten taas onnistun loukkaamaan ihmisiä kun vaan olen oma itteni :/ Se on todella perseestä.

Tänään käänsin kalenterista sivua ja siellä on salamointikuva. Mä haluaisin jonnekin katsomaan ukkosta, se on kaunista. Kesässä on kivaa aurinko ja sade <3 Vihree nurmikko, lämpö, juhannus, pitkät illat, kukat. Paitsi että nyt on alakuloinen fiilis. Mut en lähde sitä selittämään, koska siihen liittyy tosi paljon kaikkia asioita, joihin ei voi edes vaikuttaa. Paitsi olemalla kauniimpi, laihempi, seksikkäämpi, viisaampi, ahkerampi, tunnollisempi, itsekkäämpi, hiljaisempi, äänekkäämpi jne.. Parempi kaikin tavoin, enkä mä pysty siihen. Hahaa, nyt jo alkaa itkuttaa. Miksei täällä saa olla oma ittensä?

Tänään sain mieluista postia. Meidän Sini oli laittanu mulle "Ensiapu Nallekarkki" rasian :) :) Se lämmitti mieltä ku tulin kotiin <3 Kiitos. Paransi päivää ihan uskomattoman paljon. Olis pitäny soittaa ja kiittää.

Töissä olin liian väsynyt, nauroin paljon, liikaa. Mutta muillakin oli onneks hauskaa. Ja tänään mulle ekaa kertaa myönnettiin ihan rehellisesti, että ne nauraa mulle, ei mun kanssa ;) Mä muuten hokasin eilen missä menee se raja, että osaanko nauraa itselleni, ja kestänkö sen, että muut nauraa mulle. Nyt voin taas tehdä itsestäni paremman ihmisen, jos haluan. Mua on muuten alkanu huolettaa, että oonkohan oikeesti tyhmä. Mistä sen voi tietää? Mä en halua olla tyhmä.

Turha tässä on yrittää keksiä mitään positiivista, tää ilta on pilalla jo. Ja huomista varten kaikille: Syyttäkää itteänne.