Matkakertomus, osa kaksi

Joo, eli sillon sunnuntaina sitten perille päästyä saatiin tosiaan huoneet, sännättiin niihin, levitettiin tavarat ympäriinsä ja käytiin suihkussa. Sitten lähdettiin omalla porukalla kauppaan, ihan lähelle, lyhyen kävelymatkan päähän. Joitain ihme teitä piti ylittää, meinas mennä itsemurhaks sekin touhu, kun autot kulki tilkkasen lujaa ja monella kaistalla. No, kauppa itsessään muistutti jotain ihmeellistä teollisuushallia, ja tavaraa siellä oli enemmän kuin tarpeeks. Meillä kaikilla naksahti päässä samaan aikaan, ja yritettiin kerralla ostaa juomat ja ruuat koko viikoksi. Ja kalliiksihan se tuli.. Kaikkein naurettavinta on se, että eihän kukaan viitsinyt kantaa ruokia (lue juomia) takaisin hotellille, vaan sitä varten tilattiin taksi :D Eli siis taksilla matka kesti varmaan 2 minuuttia :) Itse päätin kävellä, kun niihin paikallisiin takseihin ei mahdu kuin 4 henkeä. Ostokset toimitettiin huoneisiin ja laitettiin "jääkaappiin", eli partsille. Ja siellä ne jotkut tavarat sitten lojuivat koko viikon, ja lopulta jäivät sinne. Tai siis ei partsille, mutta hotelliin kuitenkin.


Maisemat meidän partsilta <3

Hienon ostosreissun jälkeen oli sitten yhteisruokailu. Hotellin ravintolassa siis syötiin koko porukka (ne jotka halus) jotain ruokaa. Pystyi valitsemaan kanaa, possua tai kasvista. (Kirjoitan tätä koulussa tunnilla, sähköpostiin, nyt on ruokatauko.)

Noin ja nyt on syöty, tunti jatkuu puolen tunnin päästä.. Ruoka oli ihan hyvää, tai minä tykkäsin. Siis se Slovakian ruoka, siitä on nyt kyse. Tosin alkupalaks oli jotain ihmeellistä kinkku-juusto-voi-kääretorttua :P Meidän porukan ruokakriitikot alottivat hommansa jo hyvissä ajoin, eli tämä ensimmäinen yhteinen ateria sai heti murskatuomion. "Samalla rahalla sais muualta reilusti parempaa." "Tää maistuu ihan parilarasvalta."

Ruuan jälkeen oli iltarinne, sinne sai mennä ne jotka halusi. No päätin sitten minäkin lähteä mukaan, jos vaikka kokeilisin vähän lautaa.. Laskettelukeskukseen matkustettiin poikkeuksellisesti taksilla, ja koska 5 ei edelleenkään mahtunut samaan taksiin, menin edellä eri taksilla. Se olikin sitten hienoa. Perillä jäin odottelemaan noita omia kavereitani, jotka olikin sitten kyyditty ihan eri mestoille, jes jes, harhailtiin kaikki aikamme siellä edestakas, mulla meinas jo tulla kylmä moneen otteeseen, ja sitten taas kuuma, kun rämmin alas yhtä rinnettä ja hetkisen kuluttua ylös sitä samaista rinnettä.. Kavereita ei löytynyt, ei sitten millään. Oli aika persepäivä. Istuin hetken kahviossa ja litkin luvattoman pientä pullollista fantaa. Muutaman tunnin harhailun jälkeen lähdin tsekkailemaan bussit, että millä pääsis takaisin hotellille, mut ei sekään auttanut, kun bussi, joka sillon oli pysäkillä, oli niin täynnä, ihan oikeasti, että ovet ei meinannu mahtua kiinni. Siispä takaisin.. Kävin jossain minimarketissa ja lohdutin itseäni ostamassa pikkiriikkisiä papaijakuutioita pussillisen :P Ja sitten menin Bistron vessaan, jonka ovella piti maksaa 10 korunaa jollekin mummolle. Ei se englantia puhunut, enkä minä ymmärtänyt slovakiaa, mutta se näytti sitten paperista jotain summaa, ja mä luovuin rahoistani.. Käsiä pestessä mummon seurana ollut pikkutyttö tuli vessaan ja selitti mulle jotain.. Mä sitten vastasin sille suomeks, kun ei sekään englantia osannut. Se oli hieno keskustelu, joka päättyi siihen, että lapsi huusi mulle raivoissaan "NEE!" "NEE!" :P

Palasin sitten vielä suksivuokraamolle, ja yllätysyllätys, sieltä ne perkeleen kaveritkin löytyivät :P Ja siis nyt mainittakoon, että jätin kännykän hotellille, etten särkis sitä rinteessä. Kaveritkin olivat etsineet mua. Ei ollu ollu kenelläkään kovin kivaa :D Mutta mä vetoan siihen, että olin ihan yksin, niillä oli sentään seuraa toisistaan. ;) Lähdin sitten muutaman tyypin kanssa seuraavalla bussilla takaisin hotellille. Sanoinko aiemmin, että käytiin suihkussa? No en oo ihan varma, että missä välissä käytiin. Joskus kuitenkin. Ja ymmärsitte oikein, kaikista ponnisteluistani huolimatta en sitten rinteeseen päässyt.

Illalla oli sitten järjestettyä tapahtumaa, Pub Crawl (tjsp) jossa siis suunnistettiin itse ympäri Baska Bystrican keskustaa (tai oikeastaan hyvin rajoitettua aluetta keskustasta) ja kerättiin leimoja baareista. Sinne meidän porukasta lähti vain kaks, kun loput olivat edelleen rinteessä. Saatiin seuraa yhdestä kivasta pariskunnasta ja oli tosi hauska ilta :) Ja humalantäyteinen myös.. Saatiin kierrettyä kaikki asiaankuuluvat pubit, harmi, ettei ollu kameraa mukana, osa oli todellakin näkemisen arvoisia. Mm. Nautilus, jonka katosta pisti esiin sukellusveneen pohja, ja jonka vessatilat olivat ainakin yhtä suuret, kuin koko baarin puoli.. Ja toisekseen Irish Pub, joka vaikutti huumehörhöjen trippiluolalta. Psykedeeliset värit ja kuvioit seinissä ja katoissa takasi tripin selväpäisimmällekin. Ja baarissa oli myös kaveripissavessa ;D Muistaakseni tämä hieno baarikierros päättyi lopulta hotellin yökerhoon, jossa sitten meidän porukkaan kuulunut kundi teki katoamistempun jossain vaiheessa (sille tuli kaiketi oksennusta housuille) ja minä lopulta hipsin omaan sänkyyn nukkumaan, kun en jaksanut yrittää tutustua kehenkään.

Aamulla osa porukasta lähti edelleen rinteeseen, menin käymään aamupalalla niiden kanssa, ja sitten palasin sänkyyn parantelemaan krapulaa. Ah, miten ihanaa se olikaan <3 Tosin en saanu nukuttua kovinkaan hyvin. Varsinkaan, kun siivooja paukkasi ovesta sisään. No, se onneks karkasi pois hyvin pian minut havaittuaan. Löydettiin muuten yhteinen kieli. Molemmat ymmärsi mitä "okei" tarkottaa ;D Ja nyt mun on pakko myöntää, että mulla ei ole aavistustakaan, että mitä loppupäivästä tapahtui.

(Kirjailijan kommentti: Juu siis aikataulun tarkistamisen jälkeen tiedänkin mitä loppupäivästä tapahtui.)

Eli kaikkien hotellille jääneiden selvittyä krapulastaan ja väsymyksestään lähdimme kaupungille etsimään maineikasta Steak House –ravintolaa. Siellä syötiin ja juotiin kalliisti, ja ruoka oli uskomattoman hyvää. Jopa ruokakriitikkomme joutui antamaan positiivista palautetta. Tosin sen muoto oli hieman arveluttava: "Toivon, että tää on koko reissun paskinta ruokaa." ?!? Mitä vittua, kysyn vaan :D Otin jälkkäriksi muutaman senttilitran Baileysiä ja sitten suuntasimme takaisin hotellia kohti. Ei se kuitenkaan NIIN helppoa ole minun seurassani. Halusin väkisin käydä "kauppakeskuksessa", jossa oli neljä kerrosta eikä hissiä :) Ei niin, että hissittömyys minua haittaisi, mutta olettekos itse koskaan käyneet hissittömässä kauppakeskuksessa? Ette ole tainneet :) En minäkään, ennen :) Ja siis liukuportaitakaan ei ollut. Joo, sieltä ei sitten oikein mitään ostettavaa löytynyt, mutta oli kiva käydä. Pojat tosin häipyivät yksi toisensa jälkeen hotellille. Hyvä olikin, että menivät siitä ruikuttamasta, NII!

Hotellilla meitä odottikin sitten bling-bling bileisiin valmistautuminen, mutta minä tavalliseen tyyliini passasin sen kummemmat valmistautumiset. Toki menin taas suihkuun :) Lähdettiin kuitenkin porukalla paikalliseen jättitavarahalliin, Tescoon, jossa on kuulemma kaikkea, mitä voi tarvita. No, se oli Anttilan, Citymarketin ja Prisman risteytys, ja ei siellä IHAN kaikkea ollut.. Muut ostivat bling-bling kamaa, minä ostin niskatyynyn tulevia bussimatkoja ajatellen. Ei mikään jättihyvä, mutta ihan käypä. Se oli tosin tukossa, olin pyörtyä yrittäessäni hotellilla puhaltaa siihen ilmaa.. Sen tulpassa ei yksinkertaisesti ollut mitään reikää, mistä ilma olisi voinut mennä sisään. Siispä täytin sen väkivalloin..

Bling-bling bileissä oli ihan ok tunnelma. Itselläni ei ollut superhauskaa, onneksi muilla oli :) Eräskin joi pullollisen viiniä, eikä voinut lopettaa nauramista, sitten ei suostunut nukkumaan ja lopulta alkoi oksentaa :D Ja me yritettiin jutella tyttöjen kesken juttuja ulkona tupakan ääressä (minä siis en polttanut), mutta ei se onnistunut, kun seurueemme seurankipeä miespuolinen henkilö ei ottanut ymmärtääkseen, että halusimme olla hetken keskenämme, ja että bileet oli loppu, ja että oli aika mennä nukkumaan. Illan saldo oli siis kaksi sänkyihinsä talutettua humalaista ja vastahakoista ukkoa, sekä lukittu hotellihuoneen ovi, jottei kukaan vastahakoisista heppuleista pääsisi häiritsemään :D

Tiistaina aamu valkeni jälleen krapulaisena ja aikaisin, tällä kertaa en menny aamupalalle, koska olin ostanut ruokaa "jääkaappiin", kun hotelin aamupala oli kerrassaan surkea verrattuna hintaansa. Jjep. Sitten jossain vaiheessa kiivettiin bussiin ja ajeltiin kohti Bratislavaa. Yritin pysyä hereillä matkalla, mutta lopulta munkin oli annettava periksi väsymykselle, ja nukahdin varmaan puoleksi tunniksi, kunnes saavuimme perille. Matkalla näkyi muuten ihmeellisiä palloja pitkien varsien päässä.. Mitä lienevät.. Matkanjohtaja, sen paremmin kuin bussikuskitkaan, ei tiennyt minne pitäisi ajaa, joten sompailtiin ympäri kaupunkia hetki :D Hauskinta oli, kun jumituttiin keskelle katua, koska paikallisen tavan mukaan, joku oli parkkeerannut auton keskelle katua poikittain, hätävilkut päällä. Kuski sitten komensi muutamia kundeja autoa nostamaan, ja niin vaan se Peugeot 406:n perä nousi, ja päästiin jatkamaan matkaa :)


Siinä se auto nousee!

Kaupunki itsessään oli törkeän vastakohtainen. Toisella puolen katua oli "hieno" uudisrakennus (tykkää ken tykkää) ja toisella puolella sitten kauhia rauniorötiskö, josta rappaukset olivat pudonneet jne. Lopulta päästiin perille, kuski pysäytti bussin keskelle tietä, ja siinä sitten loikittiin ulos. Ekaksi etsittiin ruokapaikka, jossa oli ihan aito puulämmitteinen kiviuuni <3 <3 Tai siis etsittiin ruokapaikka, ja huomasimme syödessämme tuon uunin. Sitten kierrettiin kaupunkia, ja koitettiin saada hyviä kuvia. Itselläni on 1000 ja 1 kuvaa paikallisista sporista. Ja oli siellä myös puu kattoparvekkeella. Ja halusin käydä kirjakaupassa, ja sieltä lähti jotain mukaankin :) *hymistel* Ostin myöskin hunajaa paikalliselta hunajamummolta. En ole vielä maistanut. Sillä oli monenväristä hunajaa. Otin muistaakseni sen vaaleimman vaihtoehdon. Joo, oli ihan mielenkiintoinen kaupunki, en tosin sanoisi kovin kauniiksi. Onneksi matkan parempi osuus oli vielä jällellä. (Ja koska kirjoitan tätä koulussa, nyt on taas pakko lopettaa.)


Ne sporat..


Ja hunajamummo :)

Bratislavassa oltiin siis jotain 2-3 tuntia ja sen jälkeen käännettiin bussi kohti Wieniä. Ah ja voih. Heti kun ylitettiin raja, alkoi KAIKKIALLA, ihan oikeasti, KAIKKIALLA, näkyä tuulivoimaloita :O Olin ihan tään näköinen: :O Istuin vaan suu auki ja otin kuvia. Oikeesti, niitä oli satoja. Ihan silmittömästi. Ja eilen (siis 25.2.) paljastui oma sivistymättömyyteni, äiti kysyi nimittäin, että näinkö tuulimyllypuistoa. No NÄIN, mutta en tienny sellasta olevan olemassakaan. Mistä äiti sen tiesi? Aika omituista. (Kirjailijan kommentti: Kysyin äidiltä, sen työkaveri oli kertonut sille.) No, koitin sitten tuulimyllyjen jälkeen taas pysyä hereillä ja nauttia maisemista, vaan paskat, uni tuli, ja heräsin taas vasta, kun päästiin sinne kaupunkiin. No, ei siinä mitään.


Siellä niitä on.. ja on.. ja on..

Pojat oli bussissa istunu vähän taaempana kuin me tytöt, ja ne olivat siellä sitte tutustuneet semmoiseen kolmanteen tyttöön, jonka frendit oli jääneet sinne Bratislavaan koko päiväksi. Pojat koitti vaivihkaa kysyä, että haittaako meitä, jos tämä kimuli on meidän seurassa, mutta ennen kuin ehdimme edes tajuta koko juttua, kimuli jo tuppasi seuraan. Nice. Ei siinä mitään, ei se meitä haitannu, ainakaan aluksi.. Lähdettiin siitä sitten kiertämään Wieniä ja pohdittiin syömistä ja sensemmoista. Sitten alkoi paljastua kimulin huonot puolet. Mitä tahansa joku ehdotti, se ei kelvannut. Sen sijaan vastaehdotus oli aina valmiina, ja se oli aivan jotain muuta, kuin mitä oli ensin ehdotettu. "Hei, mennäänks tonne päin?" "No ei sinne. Mut mä haluan mennä tonne." Tai: "No tässä olis tämmönen Steakhouse, mennäänks tänne syömään?" "No ei meijän heti ekaan paikkaan tarvi mennä!" ja seuraavan ravintolan kohdalla: "Hei tää kävis mulle!" Tai: "Mua alkaa heikottaa jos ei mennä kohta syömään!" ..muutaman minuutin päästä: "Mut vois kiertää kaupunkia nyt kun on vielä valoisaa." .. ja sitten: "Mä haluan eka kahville ja sitte syömään." "No ei mulla ainakaan oo kauhee nälkä vielä." "Hei mennäänks kahville tonne?" "No emmä halua ottaa mukaan sitä leivosta, tuntuis tyhmältä syödä jossain bussissa vaikka." "Joo mä otan sen leivoksen mukaan." jne jne jne. Ei nää esimerkit nyt ehkä teitä valaise. Ja oltiin puhuttu, että mennään jonnekin ravintolaan syömään, että saa rauhassa istua alas ja syödä ... Oho, tässä välissä kävin hakemassa ruoka-apua opiskelijalle, tulin kotiin, katsoin "telkkaria" ja pesin pyykit matkan jäljiltä <3 <3 ... kunnolla, mut sepä ei käynyt laatuun, koska yhtäkkiä kimulilla oli kätösissään valtavat pizza slicet.. Varmasti oli hyvää ruokaa, en minä sillä, mutta itse en halunnut ottaa katukeittiöstä ruokaa ja syödä kadulla. Kun sitten pojatkin kannattivat katuruokaa, niin päätimme meidän tyttöjen kesken (ei siis kimulin) lähteä ihan keskenämme käveleskelemään ja syömään.

Ja kyllä kannatti! löydettiin ihan tuurilla pieni kodikas paikka, jota isännöi työlleen ja ravintolalleen omistautunut jo hieman vanhempi ulkomaalaistaustainen mies. Oikeasti, mistään Suomesta en ole ikinä saanut niin hyvää palvelua. Suomalaisia ei tunnu kiinnostavan asiakkaan hyvinvointi. Tämä mies oli ylpeä työstään ja ravintolastaan, hän tiesi heidän valmistavan ensiluokkaista ruokaa, eikä arastellut kehua sitä. Jotain kertoo varmasti sekin, että kun pysähdyimme epäröivinä oven taakse, meidät tultiin kadulta hakemaan sisään, meille näytettiin englanninkielinen ruokalista, ja toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi <3 Ja niin siinä sitten kävi, että minä söin tunisialaista soppaa alkuruuaksi, tunisialaista couscousia kanalla ja vihanneksilla ja lopuksi tunisialaista couscous-jälkkäriä. Voi miten uskomatonta. Kaikki ruoka oikein suli suussa <3 Alkusoppa oli hiukan mausteista ja tomaattista, nami <3 Kana oli koipi-reisi-pala, ja juuri sopivan kypsää, liha irtosi luusta kuin itsestään ja suorastaan suli suussa <3 Ja lopuksi jälkiruoka. Ei me edes tiedetty mitä tilattiin, setä vaan lupasi meille oikein herkullista jälkkäriä. Ja niin se olikin <3 Nami nami nami <3 Mun teki mieli ottaa kuva sedästä ravintolassaan muistoksi, mutta se jäi.. Niin ja mainittakoon vielä, että ateriamme hintataso jäi alle helsinkiläisen.

Koska olemme taitavia kaupunkisuunnistajia, selvisimme takaisin tapaamispaikalle alta aikayksikön ilman karttaa. Ja oi ihmettä, siellä oli kaunis kirkko valaistuna (siis ruokailun aikana oli ehtinyt tulla jo oikeasti pimeää) ja sen edustalla värivaloin valaistu luistinrat. Pojat olivat oikein käyneet luistelemassa kimulinsa kanssa, ja saaneet rommikaakaota. Oli kuulemma kivaa :) Ja hyvin olivat tulleet toimeenkin kuulemma (kun kerta pojilla ei ollut mitään tarvetta olla eri mieltä kimulin kanssa ;) ). Kirkosta sain pari loistolaukausta, ja sitten lähdettiin ajelemaan takaisin Slovakiaan ja hotellille. Tälle päiväreissulle oli lähtenyt kaksi bussia, joiden matkustajamäärä oli yhteensä 82 henkilöä. Takaisin lähtiessä henkilöitä oli kuitenkin 83.. ;) Joku oli kai saanut jonkun paikallisen lähtemään mukaansa ;P


Ja se kirkko <3

Kotimatkalla ihmettelin tuulimyllyjen vilkkuvia punaisia valoja, joita oli kaikkialla. Tuulimyllyjä itsejään ei näkynyt, vain vilkkuvat punaiset valot. Hieman ufoa ja aavemaista. Brrr :o Ja kaunista.

Hotelliin kun päästiin niin itse kömmin suihkun kautta varsin pian nukkumaan. Voitte myöhemmin lukea, miksi :)

Ainiin, Ruotsissa kahden vuoden aikana ehti tottua siihen, ettei ravintoloissa saa tupakoida. Suureksi onnekseni vastaava kielto tuli Suomessakin voimaan juuri ennen kuin muutin takaisin. Arvasitte varmaan, että Slovakiassa tätä kieltoa ei ollut. Siellä sai polttaa melkein missä vain. Niinpä esimerkiksi ravintolakäynnit oli aina höystetty röökinsavulla ja bileissä kurkku tuli karhennettua sillä samaisella savulla. Yöks. Niin ja vaatteet ja tukka toki haisi, hyh hyh :(

Noniin, tässä oli osa kaksi. Lisää seuraa, toivottavasti lähiaikoina :P

(Kirjailijan kommentti: Tarkistin aikatauluja, ja pitikin muokata tekstiä sitten vähän uudestaan..)

(Kirjailijan kommentti: Hey! Tällä kertaa kuvien laitto oli ihan helppoa!)

(Kirjailijan kommentti: Mitä pirua, kun saan kuvat toimimaan, alkaa teksti vittuilla :) )