Itsetunnosta

Niin, en mä oikein ole hoksannut. Olen tähän asti kuvitellut, että kauniilla ja hoikilla ihmisillä on hyvä itsetunto. Ei se kuitenkaan ole niin. On aivan liian helppo unohtaa, että melkein jokaisella meistä on kipeitä muistoja. Että joku on loukannut, kiusannut ja painanut maanrakoon.

En tiennyt, että ihmiset oikeasti ajattelevat, että niillä on naamassa jotain tahroja tai muuta, kun joku hymyilee niille. En ihan oikeasti uskonut, että ne ihmiset uskoo itse siihen ihan tosissaan. Mutta niin ne vaan käy tarkistamassa peilistä, että onks naamassa jotain vikaa.

Tai että saadessaan kutsun jonnekin, ne epäilee kutsun tarkoitusperiä tai sitä, onko kutsuja vilpitön. Tai kutsuttiinko vaan velvollisuudentunnosta.. Se on surullista.

Ihmiset on petoja toisilleen ja raadollisia. Lapsesta asti. Lasten hankkiminen pitäis kieltää ihmisiltä, jotka eivät pysty läpäisemään lapsenkasvatuskokeita.

On tavallaan hienoa huomata, että oma itsetunto on oikeastaan aika terve, mutta olon tekee kurjaksi se, että ihmiset, joilla ei ole mitään (ulospäin näkyvää) syytä olla epävarmoja itsestään, ovat mua epävarmempia.

Kuulkaas nyt hyvät ihmiset, tiedän ettei se ole helppoa, mutta uskokaa itseenne. Olette mahtavia, aivan yhtä hyviä kuin kaikki muutkin, teillä on oikeus olla ja näkyä ja kuulua. Unohtakaa mitä muut ajattelee ja tehkää oma olonne mukavaksi.