Kaikki mulle heti nyt. MUN MUN MUN!

Miks ihmisen pitää olla tommonen? Miks jotku asiat on niin vaikee jakaa muiden kanssa? Oon mä opetellu ja oppinu jakamaan, mut silti löytyy vielä asioita, joita ei haluis jakaa, ikinä, koskaan, kenenkään kanssa, ja silti on pakko, kun maailmassa on juttuja, joita ei voi sulkea kaappiin ja omistaa ja pitää ihan vaan itsellä..

Perkele. :( Kaikki mulle heti nyt, ihan omaks, ainaki niin kauaks ku ite haluan.. Mun pitäis varmaan sulkee itteni sinne perkeleen kaappiin. Ja miks toiset saa olla onnellisia ja toiset ei? Onks se oma vika? Ja ei, ei mulla ole mitään hätää, multa vaan puuttuu elämästä jotain, jonka mä haluaisin siihen kuuluvan. Ja ei, ette voi myöskään auttaa.

Tänään on muutenki huono päivä. Ja mun silmätulehdus vaivaa taas vaihteeks. Jos tänää tulee liikaa vittuilua tai vastoinkäymisiä ni rupeen itkemään. En tahallaan, mut en vaan voi pidätellä.

ÄITI, voisiks muuttaa meille asumaan ja komentaa mun sänkyyn joka ilta yhdeksältä?