Miks kaikki tapahtuu aina kerralla?

Oletteko te ikinä huomanneet samaa? Elämässä on pitkiä aikoja, jolloin ei tapahdu mitään. On vain tylsää arkea, joka jatkuu samanlaisena päivästä toiseen. Kun sitten tapahtuu jotain, näköpiiriin esimerkiksi ilmestyy joku kiinnostava mies, niin samalla jostain tulee 5 muutakin kiinnostavaa miestä.. Sitten sitä pohtii ja miettii, että mitä tekis, ja kun lopulta on ryssinyt kaiken, niin yhtään kiinnostavaa miestä ei ole enää näköpiirissä, ja voikin taas jatkaa vuoden pari sitä mukavaa tylsää arkea.

Tai juuri kun on tehnyt päätöksen, suuren päätöksen, esiin tulee asioita, joita ei voi toteuttaa, tai joita ei pääse "katsomaan" (ajatelkaa tätä korttipeliterminä), koska tehty suuri päätös vaikuttaa asiaan.

Maailma ei ole reilu, ja ihmiset on vielä epäreilumpia. Tai ne taitaa olla sama asia. Yhdelle ihmiselle mä haluan sanoa tämä: Sulla ei ollu oikeutta tehdä sitä eikä sanoa sitä. Siihen sulla ei ollu oikeutta. Harmi, ettei kyseinen ihminen kaite lue tätä blogia. Toisaalta tärkeintä on se, että oon nyt sanonut sen.

Mä olen lukenu tänä vuonna monta kirjaa. Hyvin monta. Moni ei lue niin montaa koko elämänsäkään aikana. Mäkään en lukenut pitkään aikaan, enkä tiedä miksi. Tällä hetkellä mä luen enimmäkseen romanttisia ihmissuhteista kertovia kirjoja, jotka aina päättyvät onnellisesti. Se antaa toivoa tähän elämään, jaksaa taas hymyillä. Vaikka ne ovatkin vaan kirjoja. Mutta ne saa myös miettimään omaa elämää ja tulevaisuutta.. Mulla on kai selvillä kaks seuraavaa vuotta, mutta mistä sitä tietää. Mua mietityttää semmoiset asiat, että löydänkö mä semmoisen miehen, jota jumaloisin ja joka jumalois mua? Menenkö joskus naimisiin? Tai alanko jossain vaiheessa yleensäkään haaveilla avioliitosta..? Tai tahdonko joskus lapsia ja saanko niitä joskus? Olis lohdullista mennä ennustajalle, joka vois kertoa, että 10v päästä oon onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

Mutta näitä ei kai kannattais miettiä liikaa, elää vaan päivän kerrallaan, eikä suunnittele liikaa eteenpäin. Valintoja on toisinaan tosi vaikea tehdä. Koskaan ei tiedä mihin ne valinnat johtaa ja se on pelottavaa. Vähän niinkuin asentais tietokoneelle ohjelmaa jollain kielellä jota ei ymmärrä :D

Kaipaan sitä, että olis joku, jolle voisin kertoa kaiken, puhua kaikesta, ja jolla olis aikaa kuunnella ja jutella.

Norjalaiset on syyttäneet mua liiasta sulkeutuneisuudesta vaikka samalla oon tosi avoin. Mä puhun paljon ja kaikesta, paitsi ihan oikeasti tärkeistä asioista. Mut niistä nyt ei vaan VOI puhua kelle sattuu..

Sitten mua on syytetty liiasta kovuudesta. Sitä mä en itse pysty ymmärtämään enkä näkemään, vaikka se saattaa hyvinkin olla totta..

Ja on muutakin sanottu, mutta ne on liian tärkeitä ja henkilökohtasia asiota, että voisin niistä tänne kirjoittaa. Toivottavasti voin kuitenkin puhua niistä joskus jollekulle.

Mut nyt mä meen suihkuun ja sitten puhtaisiin sinisiin lakanoihin. Huomenna on töitä kaikesta huolimatta. Ainiin, ja pitäis soittaa asunnosta..