Miks kaikki tapahtuu aina kerralla?

Oletteko te ikinä huomanneet samaa? Elämässä on pitkiä aikoja, jolloin ei tapahdu mitään. On vain tylsää arkea, joka jatkuu samanlaisena päivästä toiseen. Kun sitten tapahtuu jotain, näköpiiriin esimerkiksi ilmestyy joku kiinnostava mies, niin samalla jostain tulee 5 muutakin kiinnostavaa miestä.. Sitten sitä pohtii ja miettii, että mitä tekis, ja kun lopulta on ryssinyt kaiken, niin yhtään kiinnostavaa miestä ei ole enää näköpiirissä, ja voikin taas jatkaa vuoden pari sitä mukavaa tylsää arkea.

Tai juuri kun on tehnyt päätöksen, suuren päätöksen, esiin tulee asioita, joita ei voi toteuttaa, tai joita ei pääse "katsomaan" (ajatelkaa tätä korttipeliterminä), koska tehty suuri päätös vaikuttaa asiaan.

Maailma ei ole reilu, ja ihmiset on vielä epäreilumpia. Tai ne taitaa olla sama asia. Yhdelle ihmiselle mä haluan sanoa tämä: Sulla ei ollu oikeutta tehdä sitä eikä sanoa sitä. Siihen sulla ei ollu oikeutta. Harmi, ettei kyseinen ihminen kaite lue tätä blogia. Toisaalta tärkeintä on se, että oon nyt sanonut sen.

Mä olen lukenu tänä vuonna monta kirjaa. Hyvin monta. Moni ei lue niin montaa koko elämänsäkään aikana. Mäkään en lukenut pitkään aikaan, enkä tiedä miksi. Tällä hetkellä mä luen enimmäkseen romanttisia ihmissuhteista kertovia kirjoja, jotka aina päättyvät onnellisesti. Se antaa toivoa tähän elämään, jaksaa taas hymyillä. Vaikka ne ovatkin vaan kirjoja. Mutta ne saa myös miettimään omaa elämää ja tulevaisuutta.. Mulla on kai selvillä kaks seuraavaa vuotta, mutta mistä sitä tietää. Mua mietityttää semmoiset asiat, että löydänkö mä semmoisen miehen, jota jumaloisin ja joka jumalois mua? Menenkö joskus naimisiin? Tai alanko jossain vaiheessa yleensäkään haaveilla avioliitosta..? Tai tahdonko joskus lapsia ja saanko niitä joskus? Olis lohdullista mennä ennustajalle, joka vois kertoa, että 10v päästä oon onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

Mutta näitä ei kai kannattais miettiä liikaa, elää vaan päivän kerrallaan, eikä suunnittele liikaa eteenpäin. Valintoja on toisinaan tosi vaikea tehdä. Koskaan ei tiedä mihin ne valinnat johtaa ja se on pelottavaa. Vähän niinkuin asentais tietokoneelle ohjelmaa jollain kielellä jota ei ymmärrä :D

Kaipaan sitä, että olis joku, jolle voisin kertoa kaiken, puhua kaikesta, ja jolla olis aikaa kuunnella ja jutella.

Norjalaiset on syyttäneet mua liiasta sulkeutuneisuudesta vaikka samalla oon tosi avoin. Mä puhun paljon ja kaikesta, paitsi ihan oikeasti tärkeistä asioista. Mut niistä nyt ei vaan VOI puhua kelle sattuu..

Sitten mua on syytetty liiasta kovuudesta. Sitä mä en itse pysty ymmärtämään enkä näkemään, vaikka se saattaa hyvinkin olla totta..

Ja on muutakin sanottu, mutta ne on liian tärkeitä ja henkilökohtasia asiota, että voisin niistä tänne kirjoittaa. Toivottavasti voin kuitenkin puhua niistä joskus jollekulle.

Mut nyt mä meen suihkuun ja sitten puhtaisiin sinisiin lakanoihin. Huomenna on töitä kaikesta huolimatta. Ainiin, ja pitäis soittaa asunnosta..

Polkupyörä

Hei toi opinnäytetyöblogi on paljon kivamman värinen ku tämä :( Oon kateellinen itelleni :(

Nii, mun piti vielä kertoilla teille mun lainapolkupyörästä :) Kavereilla on ylimääränen pyörä, kun saivat perheenlisäystä ja pienin on liian pieni pyörän taakse. Mä sain siis pyörän lainaksi kesän ajaksi. Mutta ei siinä kaikki, mua varoteltiin jarruista :) Ihmettelin aluks et mitä hittoa, hyvinhän nuo tuntuu toimivan. Mutta. Eräänä kauniina iltana ne ei sitten enää toimineetkaan tuosta vaan, onneks ei tullu mitään tilannetta :) Ja sen jälkeen mulla ei käytännössä ole jarruja ollutkaan :) Oli aika hiton pelottavaa mennä mäkeä alas pyörällä, kun vaikka seisot jarrujen päällä, niin vauhti vaan kiihtyy :P Siinä oli turha katella ympärilleen, että tuleeko jostain sivuteiltä autoja, kun ei olis kuitenkaan pystyny pysähtymään :P Ja se liikenneympyrä.. Huh huh! Tätä jännitystä jaksoin pari aamua ja kerran jopa porhalsin baariin sillä pyörällä. Mut se baarikerta oli sitten toistaiseksi viimeinen :D Siis viimeinen pyöräreissu ;) Se oli oikeesti tosi pelottavaa. Aatelkaapa omalle kohalle :P Niin, tuossa on siis jalkajarrut vaan, ei käsijarruja olleskaan. Sattuisko joku tietämään et miten tollasen vois korjaa?

Nii, sitten täällä on tollanen kesäpokkari-juttu coop-kaupoissa. Oliskohan siinä 8 tai 10 pokkaria, hintaluokasta F aika montakin, ja niiden kappalehinta on vaan 39 kruunua :O No minä tietty ensimmäisenä kuolaamassa niitä kirjoja siinä ja ostinkin sitten kaksi. Olisin ostanu kolme, jos olis ollu rahaa tilillä.. Mut ei ollu :/ Olen eläny yli varojeni.. Palkkapäivästä on nyt reilu viikko aikaa.. Tosin pistin tuntuvan summan säästöön, ja taisin olla liian ahne sen suhteen, kun vuokraan jne. meni aika paljon rahaa myös. No, nyt sitten kattellaan ja pihistellään :o

Niin, ja sitten pitää velä hieman mutista näiden suomalaisten juomatavoista.. En mä itekään mikään malliesimerkki ole, mutta mä en sentään jätä tulematta töihin sen takia, että olisin edellisenä iltana kupitellut >:O Tosin rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kaks kertaa elämäni aikana on näin päässy käymään. Mutta ei kerran viikossa tai kuukaudessa edes >:O

Ah, tänään mä sain seuraa kotimatkalle <3 Oli kiva jolkotella sellasta hidasta vauhtia eteenpäin ja jutella kaikenlaista :) Ja sitten tossa viimeisessä ylämäessä on puolivälissä penkki, niin jäätiin siihen istuskelemaan ja nauttimaan kesäpäivästä <3 Olin kuulemma laatuseuraa :D Mutta oli mullakin laatuseuraa :) Ja ehkä, ehkä joskus pelaillaan lautapelejä :o Toivottavasti, ne on nimittäin kivoja :)

Nyt taas kone kiinni ja nukkumaan. Öitä, sekopäät ja tavikset!

Taukoilua

Joo, nyt en ole pitkään aikaan käyny tätä päivittämässä, ja päivityskynnys kasvaa joka päivä, kun tulee uutta kerrottavaa. Nyt voin kuitenkin alkuun kertoa, että pääsin sinne kouluun, jonne keväällä hain. Syksyllä aloitan siis opiskelun ammattikoulussa, eli amiksessa, ja ajttelin sen kunniaksi kasvattaa myös amisviikset ;) Corollan taidan jättää hankkimatta.. Joka tapauksessa, se on käsi- ja taideteollinen koulu, ja isona minusta pitäisi tulla puualan artesaani, eli tavallaan puuseppä.

Tää elo täällä Ruotsissa on ollut yhtä seikkailua. Unohdin lupailut terveellisemmästä elämäntavasta heti alkuunsa. Mutta hauskaa on ollu. Ihan uskomattoman hauskaa. Taas tekis mieli jäädä tänne :/ Mutta onneks mä kykenen näkemään ne huonotkin puolet ;) Piirit on niin pienet, että paskapuheet leviää kulovalkean tavoin. Uskomatonta kyllä, nuo kundit osaavat myös pitää salaisuuksia, nimittäin OMIA salaisuuksiaan.. Yleensä ne nimittäin kertoo eteenpäin kaiken mahdollisen.

Ja ei täällä pelkästään hauskaa ole ollut. Aina toisinaan vaivun synkkyyteen. Viime vkl jatkoilla mm. kirjoitin tekstaria, jota mulla ei ollut aikomustakaan lähettää. Sitten mut tosin keskeytettiin, enkä enää muista mitä olin edes kirjoittamassa. Mutjoo, siinä oli ne synkimmät hetket. Tai siis menihän se loppuyö aika synkissä merkeissä. Mutta pistäkää merkille, en soittanu teistä kellekään ;P

Täällä on muuten sama ongelma ku ennenkin.. Puhekaverin puute. Semmosen, jolle vois kertoa kaikki ja jonka kanssa vois pohtia elämän syvintä olemusta. Tai siis miesjuttuja :P

Töissä on tähän asti ollu ihan lepposta, mutta täl viikolla on ollu hiukan kiirusta. Ja ihme idiootteja joka puolella.

Sitten mulla on ollu tietokoneongelmia. Ostin osia ja sain osia ja sitten sain rahat takasin ku osia oli rikki. Nyt mulla kuitenkin on "toimiva" konepaketti tossa lattialla, paitsi että itku tulee, kun USB-portit ei toimi, ja eilen se lätkäisi BSOD:in ruutuun.. Onneksi mulla on yhdeltä työkaverilta lainassa tämmönen kannettava. Hidashan tää on, mutta tää ainakin toimii. <3

Päivitin muuten opinnäytetyöblogia, menkää sieltä lukemaan :P

Ja nyt laitan tämän lainakoneen kiinni ja rupeen nukkumaan.