Tuliaisia

Joo, tosiaan, Ruotsissa ollessa alkoi iholle ilmestyä kutiavia näppylöitä. Aika jännää. Olin heti ihan varma, että joku ötökkä on purru mua. Kuvittelin näin aika pitkään. Näppylät vaan lisääntyi ja kutina kasvoi, ja mä kirosin, että mitäs kirppuja nyt oon saanu :( Käytiin jo vaikka kenen kanssa läpi kirppujentuhoamistoimet. No, pohdittiin myös äiteen kanssa, et vois ehkä käydä lääkäris näyttää, ni ne ehkä osaa sanoo, et kuka on purru. Tänään aamulla sitten ensitöikseni herätessäni soitin lääkäriin ja sitten alle tunnin päästä lähdin käymään siellä.

Se mikä on outoa, on se, että sillon aamusella tosiaan pääsin liikkelle alle tunnissa, vaikka soitin useampia puheluita ja söin aamupalaa ja kävin aamupesulla ja kaikkee :O Yleensä tunnissa ei ehdi mitään. Olin todella yllättynyt. Olin tosi tehokas :) Ja palautin myös kirjastonkirjan ja Elloksen paketin. Hianoa. Ja sitten lääkäriin.

Oli aikamoista jonottamista se, onneks niillä on nykyään jonotusnumerot, niin ei tarvi seistä tiukasti jonossa :D Eka jonotin toimistoon, sitte sairaanhoitajalle ja lopuks labraan. Sairaanhoitaja epäili ensiks tulirokkoa, ja sitte se konsultoi lääkäriä (HEI! Aito Dr. House -kokemus!) ja lääkäri tuomitsi heti näppylät märkäruveksi. Ei ollukaan loisia, onneksi. Mutta joo, märkärupi ja angiina tuli tuomioks, otettii vielä nieluviljelmä asiaa varmistamaan, ja antibioottikuurin sain. Nii ja kolme päivää saikkua. En olis halunnu, mut tää kuulemma tarttuu helposti, et on pakko lomailla.. Ja vaihtaa lakanat ja hammasharja ja..

Nyt sitten vaan pelätään erinäisiä asioita. Tai jännitetään. Mikä on nieluviljelyn tulos? (Oli muuten saatanan kovakouranen labratäti, ja siitä hemmetin kielilastasta tuntui jäävän tikkuja suupieleen!) Auttaako antibiootit? Puhkeeko hiiva antibioottien suosiollisella avustuksella? Muistanko ottaa lääkkeet?

No, mä ohjelmoin kännykkään herätykset niin, etten VOI unohtaa ottaa lääkettä ;) Ja Ruotsissa oli PAKKO mennä apteekkiin ja ostaa lääkkeita VARMUUDEN VUOKSI, koska ne on halvempia. Eli saattaa esimerkiks juuri ostetulle hiivakuurille tulla käyttöä :) Ja päänsärkylääkkeet oon jo alottanu :P

Juu ja siis niin, tää tauti, tai nää taudit, on kai streptokokin aiheuttamia. Siis angiina ja märkärupi. Mulla on ihan peitteinen kurkku. Ja tää/nää kuulemma tarttuu kovin helposti. Kuinkahan monta ihmistä oon tartuttanu viikonlopun aikana.. Tai Ruotsissa..

Nii ja meil on firman juhlat perjantaina, ja siel olis kait ilmasta viinaa, mut ei se nyt sit auta, ku ei saa antibiootin kanssa juoda. Ja muuten, kysyin asiaa, niin alkoholi yleensä heikentää antibiootin vaikutusta, ja siks ei saa ottaa juomaa. Pyydän anteeksi kaikilta niiltä, joille olen joskus väittänyt jotain muuta. :(

Ja nyt muihin asioihin. Eli mähän soittelin tänään noin sata puhelua ympäriinsä. Yks puhelu koski mahdollista uutta työhaastattelua, mut en tiedä siitä sitten, kun asiat muuttuu koko ajan.. Yhdella puhelulla otin vastaan uuden työn ja yhdellä puhelulla erosin vanhasta työstä.

Eli siis, oon ollu puhelinmyyjänä viime lauantaihin asti. Tänään mä soitin ja laitoin sähköpostia vuokrayhtiölleni, että kiitos kaikesta ja eroan tehtävästä. Ja mullahan on siis uusi työ tiedossa. Mut palkataan siihen samaan taloon, jossa tähän asti oon painanu duunia, mutta työnkuva on eri. Eli pääsen vihdoin eroon puhelinmyynnistä! :) <3 Työsopimus allekirjotetaan perjantaina ja silloin myös aloitan toin uuden työn :) Tuon kaiken piti oikeasti taoahtua tänään, mutta sitten sairastuin.. No, ei voi mitään.

Uus työhaastattelu koskis ihan kokopäivätyötä sitten, mutta en mä oikeastaan voi ottaa sellaista vastaan tässä vaiheessa.. Kun mä hain yhteishaussa ammattikouluun opiskelemaan, ja se alkais sitten syksyllä, ja hain päivätoteutukseen, eli musta tulis taas koululainen <3 Nii siihen ei millään sovi kokopäivätyö. Ja ei kai kukaan tee semmosta sopimusta vakituisesta kokopäivätyöstä, että voisin olla kesän siellä, repiä himokasta palkkaa ja sitten yhtäkkiä (Tuli kauhee tarve soittaa mun työkonsultille, juttelkin taas melkeen 45min puhelimessa, mut mulla on maailman paras konsultti, se aina takoo järkee päähän :) Ja saa uuden näkökulmanki :) ) irtisanoutuu syksyllä koulun takia. No, jos mä nyt ylipäätään pääsen sinne haastatteluun, niin eiköhän siellä voi sitten keskustella asioista.

Miettikää ny kuin hankalia asiat on perheellisille. Mulle työttömyys ei olis mikään kova paikka, ainakaan toistaseks, kun ei tarvi pitää huolta kuin ittestä. Mut jospa oliskin yks tai kaks nälkästä suuta kotona ruokittavana, olis jo ihan eri asia. Yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia.

Joo ja sitte mulla on vielä lisää vaihtoehtoja. Mun entinen työnantaja Ruotsissa ottais mut avosylin vastaan. Saisin sieltä kesäks töitä ihan kohtuullisella palkalla. Ne on vähän pulassa, ja niille kelpais joku, joka osaa homman. Täs on aika paljon mietittävää.

Sitte oon pohtinu muuttamista.. Jos laittais HOASille hakuun sisäisen siirron, että pääsis lähemmäs keskustaa.. Olis kyl surkuhupaisaa, jos muuttais tohon viereiseen kaupunginosaan ;D Mut tääki asia on sitte taas mahdollisesti monimutkanen kaikkien työkuvioiden takia. Mut ainahan tollasen hakemuksen voi laittaa, ei sitä tarjottua asuntoa ole pakko ottaa vastaan. Eli jos vaikka laittais. Heti ku oon kirjottanu tään.

Kävin viikonloppuna kotipuolessa yhden kaverin tupareissa. Oli kiva reissu :) Siel on taas kauheet mullistukset menossa, ihmisistä on tullu sinkkuja ja ne on muuttaneet omilleen ja kaikkea. Varmaan toisetki tuparit tulossa kevään aikana? Toivottavasti :) Ja ens vkl sais taas mennä siellä käymään, yksillä synttäreillä. Aikamoista reissaamista tää mun elämä :P Oon kyl hepottunu, et on märkärupi, eikä mitään kirppuja. Reissaaminenki on taas mukavampaa.

Mulla on nyt ajatus lähteny taas laukkaamaan miten sattuu, ei täst kirjottamisesta tuu tällä kertaa enää mitään. En muista ees enää, et mitä jo kirjotin.. Jatketaan toiste sitte. Hej då!

Eiku ainii, ostin itelle Ruotsista tuliaisiks aurinkokuivattuja tomaatteja, koska niitä saa sieltä muutenkin, kuin öljyyn upotettuna. Paljon kivampi käsitellä. Ja sitte ostin haarukoita ja veitsiä ja lusikoita. Ja oli mul viel jotai muutaki, mut unohdin et mitä.

(Kirjailijan kommentti: Hahaa! Omaa profiiliani muokatessani löysin kohdan, josta voi määrittää kielen ;D Nyt tää on kokonaan englanniksi, sen sijaan, että olis osittain suomeks ja osittain enkuks, tai kokonaan suomeks. Tosin tilannehan voi vielä helposti muuttua.. Ens kerralla tää on varmaan ruotsiks..)

Liian vähän vaatetta

Voitteko uskoa, otin liian vähän vaatteita mukaan tänne Ruotsin reissuun :O Olis tarvinnu ottaa pitkät kalsarit mukaa ni olis ollu parempi :P Hiukan meinaan jäätyä tuol ulkona ku on ehkä jotain 20 astetta pakkasta ja sillai :O

Jep, eli täällä mis asustelen, on tommonen täytettävä ilmapatjasänky. Ei siinä muuten mitään, mutta se vuotaa, ja oon vissiin kaks kertaa sängyn omistajan painonen, eikä nukkumisesta oikeen tuu mitään, ku patjaa pitäis olla täyttämässä koko ajan :P Siirsin sitten petarin lattialle, mut ei siinäkään oikeen tuu nukkumisesta mitään, kun alusta on niin kova :) Onneks laivassa on sitte aikaa nukkua <3

Äskön vein pyykit peseytymään, mut pesukoneet oli erittäin epäilyttäviä.. Pesuainelokeroissa oli vielä jäljellä pesuainetta, isoja klimppejä, ja kun kalastelin niitä pois, ne olikin ihan pehmeitä ja vetisiä ja hajos käsiin. Ja huuhteluainelokero oli täynnä kellertävää vettä, lokeron pohja oli huuhteluainejäämien peitossa ja, yöks yöks, lokeron yläreunat oli ruskeenvihreen liman peitossa :O En oo koskaan ymmärtäny, et miten likasista pesukoneista voi tulla ulos puhtaita pyykkejä :O

Mulle on iskeny päänsärky tänne tultuani. Taas on pää kipee, ja eilen illalla oli kanssa. Tosi ärsyttävää :(

Jep, tarvii kans mennä kauppaan tänään, ei oo kinkkuu eikä tomaattii.. Nii ja oon muute kattonu ihan hitosti telkkaria täällä ;D Ihania kanavia <3 Ruotsin telkkarista tulee melkein aina jotain kiinnostavaa, kun taas Suomen telkkarista tulee kiinnostavaa ohjelmaa kaks kertaa viikossa...

Matkakertomus, osa kolme

Jep! Eli olin tiistaina menny kotiin tultua suoraan suihkuun ja suoraan sänkyyn, koska seuraavana aamuna, keskiviikona, oli lähtö Budapestiin :) Kuten aina, yritin taas pysytellä hereillä matkalla, vaan minkäs teet. En muista enää missä, mutta nukahdin kuitenkin matkalla. Maisemat eivät enää ratkaisevasti muuttuneet. Tosin yhdes vaihees näkyi semmoinen keltaisenruskea kallioseinämä. Otin siittä kuviakin, mut en muista, et onnistuiko yksikään, tai säilytinkö niitä edes.

Matkalla pysähdyttiin pienellä huoltiksella. Siellä jonotettiin kauheessa akkalaumassa (retkelle lähti siis kaksi bussillista porukkaa) yhteen surkeaan vessaan. Joten jotkut rohkeat meni sitten miestenvessaan, itsekin kävin siellä. Se oli tavallaan aika kauhukokemus, koska ovessa ei ollu lukkoa. Ja vessavierailun jälkeen alkoi vesiseikkailu. En muista mainitsinko, mutta ulkomailla, maassa jonka kieltä ei ymmärrä yhtään, on tosi vaikeeta ostaa hiilihapotonta vettä.. No, tarkastelin pulloja kylmäkaapin edessä. Samaa merkkiä oli sinisissä, vaaleanpunaisissa ja vaaleanvihreissä pulloissa. Koska sininen on neutraali väri, ostin tietty sinisen, siinä uskossa, että se on se "plain" versio. Ja kuinka väärässä olinkaan. Huoh. No, kyllä sillä hiilihappovedelläkin janon saa melkein sammumaan.

Jep, eli lopulta alettiin sitten olla perillä Budapestissä. Kaikkien suurkaupunkien tapaan, kaupunki alkoi jo paljon ennen, kun oltiin lähelläkään keskustaa. Tällä kertaa ei päästy etupenkille istumaan, mut heti toiseen penkkiin kyllä, ja taas huidoin kameralla ympäriinsä. Tai en niin paljoa, mut kuitenkin. Yövyttiin Ibis-hotellissa, ja matkan niitä oli saman kadun varrella kaksi :) Ihmettelin vähän, kun kuski vaan ajoi ohi hotellista, kunnes yhtäkkiä tosiaan oltiin toisen samannimisen hotellin edessä :P

Saavuttiin perille ajoissa, joten kaikkien huoneet ei ollu vielä valmiina. Siinä sitten hetki odoteltiin, herra matkaoppaat haki avaimet niille, joille ne voitiin jo luovuttaa. Oli vähän jännää, kun pelkäsin, että mut lykätään samaan huoneeseen joidenkin idioottien kanssa. Mut ei onneks! Olin varmasti koko reissun onnekkain, koska sain ihan omaan käyttööni koko huoneen <3 Parisänky, parveke <3 Ja kaiken lisäks pääsin kymppikerrokseen, ja juuri sille puolelle hotellia, jossa noi parvekkeet olivat :) Hie-no-a. Parvekkeella oli tosi jännää, pelkäsin tippuvani, vaikkei mun pitunen kovin helpodti vahingossa keikahda semmoisen kaiteen yli. Ja minä otin kuvija.

Noniin, jos joku matkaseurastani on sattunut löytämään blogini, hän syyttäköön itseään (check the topic, will you..). Eli alunperin olin meidän omasta porukasta ainoa, joka oli tuolle Budapestin retkelle ilmoittautunut. No, onnettomuudekseni (?) viime hetkellä porukkaan liittynyt kundi lähti myös mukaan. Ei siinä mitään, luulin, mutta olin väärässä.

Kun oltiin molemmat saatu huoneemme, lädettiin sitten keskustaan. Toki se vaati hiukan suunnittelua ja kartakatsomista. Saatiin kuitenkin sovittua, että mihin mennään ja mitä tehdään. Tai ei saatu, mutta kuitenki. Hotellin edessä ihan oli kulku metroasemalle, niin mehän lähdettiin sitten metrolla etiäpäin. Hitto kun oli vaikee ostaa lippuja :D Ensin piti keksiä, että mikä lippu olis hyvä, ja sitten piti vielä ostaa ne liput. Ja kyn summaan tulee pari nollaa lisää verrattuna euroihin, on laskeminen huimanvaikeaa :D No, lopulta jopa minä sain niin monta lippua kuin halusinkin, ja täti jopa osasi laskea rahat oikein, minä en. Sitten me karautettiin metroon. Se ensimmäinen metrojuna oli.. no.. todella vanhan näköinen :) Ja erona suomalaisiin, katossa risteili kaikenlaisia tankoja, ja niissä roikkui kahvoja. Suomeenki vois olla hyvä saada sellasia, niin seisojat pysyis paremmin pystyssä. No, joka tapauksessa päästiin sitten matkaan, osattiin jopa ajaa oikeeseen suuntaan, ja päästiin vielä oikealla asemalla ulos. Mutta sitten olikin vähän hankalampaa. Mikään ympäristössä ei paljastanut, että mihin suuntaan kannattais lähteä löytääkseen jotain katottavaa/shoppailtavaa. Matkaseurani arvasi jonkun suunnan, ja se olikin sitten ihan hyvä suunta.


The Metro.

Lähdettiin sitten kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa, koska nälkä toki oli jo kova. MUTTA, joka vitun kadunkulmassa, mutkassa, risteyksessä, oli PAKKO katsoa karttaa. Voihan helvetti. Suoraan sanottuna, mua vitutti. Olis ollu paljon hienompaa vaan kulkea sinne minne nenä näyttää, katella ympärilleen, ja kokea kaupunki, sen sijaan, että kartoitetaan joka vitun askel, pelätään eksyvämme ja ollaan huolissaan aikatauluista. Meillä kuitenkin oli hyvin aikaa.

Ja sitten seuraava juttu. Ruokapaikkaa oli vaikee löytää, koska minä olisin halunnu jonnekin, mistä sais edullisesti ruuan, mutta Herra X tuntui haluavan aina sellaisiin ravintoloihin, joissa ruoka maksoi maltaita. Ihme ettei riidelty. Ja muutenkin, joka ikinen lause jonka sanoin, sai osakseen ihme kommentin. Tuntui siltä, kuin mulle olis yritetty sanoa, että ole tyhmä. No, pitänee paikkansa, mutta SILTI. Lopulta kuitenkin löytyi ihan kivanoloinen paikka, italialaisravintola.

Alkupalaks otettiin juustotarjotin puoliksi. Kun kysyttiin tarjoilijalta, että mit juustoja siinä on, se ei osannut kertoa :D Oli ihan hyviä juustoja kyllä. Mozzarellakuulia, hotain sinihomejuustoa, chilijuustoa, jotain valkoista suolaista juustoa, ja sitten vielä tavallisen kermajuuston oloista juustoa, joka maistui kyllä hiukan muulta kuin kermajuustolta. No hyvää oli yhtä kaikki :) Tosin sinihomejuusto jäi melkein kokonaan syömättä, se oli kovin voimakasta. Pääruaaksi otin pizzaa. Tomaatti-mozzarellapizzaa. Se oli hyvää :) Tosin siitä puuttui jotain.. Kinkku olis ollu hyvä lisä. Mutta olin kyllä tyytyväinen. Herra X sitten taas, tavalliseen tapaansa, oli tyytymätön ruokaansa, ja arvosteli sitä. Itse arvostelin ravintolan hidasta palvelua. Se oli kuitenkin melkein tyhjä, mutta juustotarjotinta (kuin vaikeeta on leikata paloja juustoista?) odoteltiin varmaan puol tuntia tai jotain. No, lopulta oli kulunut yli tunti, mua tuskastutti, ja kieltäydyin tilaamasta jälkiruokaa. Ei sitä nyt helkkari soikoon ravintolassa istuen vietetän niitä kallisravoisia minuutteja, joiden aikana vois katsella kaupunkia! Niin, ja aurinkokin oli laskemassa.

Tosiaan, ravintolasta poistuessamme, kävelimme sitten Tonavan rantaan (kai se Tonava oli) katsomaan auringonlaskua. Aurinko oli muuten ihan saman värinen, kuin 9 vuotta aikaisemmin. Mistä lie johtunut. En oli nähnyt auringon punertavan taivaalla ollessaan, kuin yhden kerran muualla kuin Budapestissä. Tokihan sitä auringonlaskua sitten oli kuvattava. Ja kuinka nopeasti se laskikaan! Ihan muutaman minuutin aikna se laski ihan silminnähden. Ja mullahan parahiksi loppui patterit kamerasta, enkä melkein ehtinyt vaihtaa niitä, kun aurinko jo lipui joen toisella puolella olevien talojen taakse. Ja sitten otin lisää kuvia ratikoista :D

Jälleen kerran katsottiin karttaa, tehtiin etenemissuunnitelma, ja edettiin. Kierrettiin vähän muuallakin, kuin kävelykadulla shoppailemassa. Löydettiin kioski, josta ostin itselle iltapalaa, sekä vesipullon. Tällä kertaa kysyin myyjältä, oliko vaalenapunaisessa pullossa hiilihappoa, ja siinäm ei sitten ollut. Oi onnea :)

Lopulta me vielä päädyttiin takaisin kävelykadulle. Ehdotin nettikahvilaa, ja yllätyksekseni Herra X oli jo sisällä kahvilassa, melkein ennen, kuin ehdin lopettaa lauseen. Noniin, pääsin mesettämään siskon kanssa :) Ja lukemaan niiden blogia. Oli ihan kiva tauko :)


Kävelykatu illalla.

Ja kävelkadulta löytyi myös hieno kauppa. Siel oli maailman hienoimpia kelloja. Seinäkelloja, pöytäkelloja. Ja magneetteja. Ja mitä vain. Värit oli kirkkaita ja niitä oli paljon. Mun teki mieli ostaa seinäkello, jossa auringon sisällä oli kuu. Vaikea kuvailla, mutta kuitenkin. Ja siellä oli myös lammaskelloja, lehmäkelloja, kuplakelloja ja tiesmitäkelloja :) Harmi vaan, että hinta oli noin 20 euroa, niin mä sitten jäin epäröimään ja miettimään asiaa. Soitin jopa talousneuvojalleni. Ajattelin, että tulen sitten seuraavana päivänä hakemaan sen kellon, jos tulen siihen tulokseen, että sen tosiaan haluan.


Kelloja, mun lempparista ei oo kuvaa :(

Nyt kaupunki oli jo pimeä, meillä ei ollu enää paljoa aikaa, ja haluttiin sitten syödä se syömättä jäänyt jälkiruoka. Poikettiin kahvilaan syömään torttua. Nami nami. Mansikkaleivoksia ne tais olla. Tai jotain mansikkakakun paloja. Se kahvila oli omituinen. Ensin menet yhdelle tiskille ja valitset mitä haluat. Paina se mieleesi. Sitten menet kassalle, änkytät sille unkaria, ja maksat sen tortun. Sitten menet kuitin kanssa takaisin ekalle tiskille, siellä mummo näyttää lusikkaa ja lautasta, selvästikin kysyen jotain. Sinä nyökäytät päätäsi (jep, mihinkähän taas suostuin) ja saat käsiisi mansikkakakun palan lautasella, ja lusikan myös :) Kakku oli hyvää, vaan Herra X oli taas tyytymätön :D Yllätys yllätys. Mua muuten risoo tommonen jatkuva valitus ruuasta, joka ihan oikeasti on ihan hyvää ja ok.

Kahvilan jälkeen tehtiin vielä pieni harppaus sivukadulle, löydettiin sieltä joku kaunis rakennus, kuvattiin se, ja lähdettiin metrolle. Ja takaisin hotellille, koska kahdeksalta alkaisi sightseeing.

Hotellilla ehdin käydä omassa huoneessa viemässä iltapalan parvekkeelle, käydä vessassa ja palaamaan alakertaan. Hisseillä törmäsin erääseen kundiin, joka oli siis suomalaine myös. Juteltiin siinä sitten illan bileistä, joihin kumpaakaan ei suuremmin kiinnostanut mennä.

Lähdettiin sitten sightseeingille, meillä oli ihan opaskin mukana, joka kertoi jonkin rakennuksen tuhoutuneen kolmannessa maailmansodassa <3 Oli tosi vaikee kuulla muuten mitä se sanoi, koska idiootit ryyppäs ja möykkäs bussissa, eikä olleet yhtään kiinnostuneita kierroksesta. En kyllä tajua, miks lähteä mukaan tollaselle kierrokselle, jos se homma ei kiinnosta yhtään, koska niiden 9 tai 10 päivän aikana, jotka tuo matka kesti, saatiin kyllä olla bussissa enemmän kuin tarpeeks. No, lopulta tultiin kierroksella "sille korkeelle mäelle", jonka nimeä en tiedä. Sieltä kuitenkin näkee koko kaupungin yli, ja voi miten kaunis se oli yöllä <3 Otin varmaan miljoona + 1 kuvaa. Kiertoajely päättyi sitten iltabileiden klubin eteen. Siinä sitten tehtiin hissikundin kanssa pikainen päätös kävellä takaisin hotellille, koska kumpikaan ei halunnut bileisiin, eikä heti takaisin hotellille. Eikä matkakaan ollut hirveän pitkä.


Kaupunki näköalavuorelta.

Ja voi että, tuo kävely pelasti kyllä koko päivän. Kukaan ei kitissy, eikä halunnu seurata kartasta joka askelta. Päätettiin ylittää joki, ja kävellä toista reunaa takaisin. Ja se oli sen arvoista :) Saatiin ihan eri näkökulma koko kaupunkiin, ja varmasti reissun hienoimmat kuvat :) Vai kuinka moni teistä on käyny Budapestissa sillan alla, hyppiny viemärin laskuputken yli, tai kävellyt Tonavan vedenrajassa. No joku ehkä.. Mutta meidän matkaporukasta ei kukaan muu. Käveltiin muun muassa hienon sillan yli, ja hitto että oli pelottavaa, kun kuormuri ylitti sillan, ja koko silta tärisi jalkojen alla :o Nähtiin myös ne vähäosaiset, jotka nukkuivat puistojen penkeillä, tai alikulkukäytävien seinustoilla :( Käytiin NonStop-kaupassa, ravintolassa syömässä, otettiin muuten paninit, ja ne oli jotain ihan muuta, kuin mitä Suomessa :D Ne oli niinkuin pizzat, joissa täytteet on leivottu kokonaan kuoren sisään. Ja voi että kun oli hyvää ruokaa <3 Ja niin olin ihan turhaan ostanut iltapalaa itselleni :)


Yökävelyn tulokset. Harmi, ettei modaukset toimi.

Lopulta, niin monen tunnin jälkeen, muistaakseni kolmen tunnin jälkeen, päästiin perille hotellille väsyneinä, mutta onnellisina. kiitos, hissikundi :) <3 Ja kyllä, olis varmasti ollu romanttista, ellei hisskundilla olis ollu tyttöystävää kotona odottamassa :) Hotellissa sitten taas suihkuun ja sänkyyn. Tosin oli IHAN pakko hetki katsella telkkaria :D

Noniin, nyt en jaksa millään kirjottaa enempää :/ Joskus sitten taas :) Toivottavasti tallentaminen onnistuu ilman ongelmia. Niin ja lisään kuvia, kun pääsen Suomeen :)

Ruokaa odotellessa

Hei taas. Terveisiä Ruotsista :) Päätin nimittäin joskus talvella, että lähden täällä käymään ja moikkailemaan vanhoja kavereita :)

Laivassa mulla oli naispaikka säästöhytistä, mietin, että millasen rikollisen kanssa asustelen siellä ;) Mut ei se ollu rikollinen ollekaan, hyvin ystävällinen ja mukava puolalaisnainen, joka asuu Helsingissä nykyään. Muuten siel laivassa oli hieman ankeeta, yksin ku istuskeli ja kuljeskeli. PAITSI aamulla, kun lähestyttiin satamaa ja menin ovelle valmiiks pakaaseieni. Yks hieman vanhemmanpuolinen nainen oli siinä omine tavaroineen ja juteltiin siinä sitten vuorotellen suomeks ja ruotsiks :D Oli kylä kiva pikatuttavuus. Ja ruotsin puhuminenkin sujui todella hyvin :D Aina kun juttelee ventovieraille, on helpompaa. Muah, ja voitteko kuvitella. Kun astuin Ruotsin kamaralle, naamalle levisi yperä leveä hymy ja mielen täytti onnentunne "JEEE! Vihdoin Ruotsissa!" Ah. Mulla oli pari tuntia aikaa siinä Tukholmassa, ja se oli ihanaa. En voi itsekään uskoa, miten yksin Tukholmassa likkuminen voi tuoda sellaisen onnentunteen :) Ostin myös topin, vaaleanpunaisen <3 Tää on hieno.

Muahha. Ljusdalissa junasta astuessa oli tosi outo tunne. Kuin olis tullu kotiin, paitsi ettei koti ole enää täällä. Hmmh. Ja oli hassua, kun tuttuja olis voinu kävellä vastaan roppakaupalla. Ja kuin hienoa oli tavata vanhoja kavereita. Yks kapsahti kaulaan ja halas oikein kunnolla, nosti ilmaankin :D Ja kyllähän ne muutkin halas, ahh <3 Ei kaikki tosin :P Norjalaiset on kivoja :D

Nyt oon tosiaan ollu täällä noin kaks vuorokautta, humalassa ;P No, en oo koko aikaa ollu humalassa, mut valehtelisin, jos sanoisin, että alkoholia ei ole maisteltu. Ja täällä osa porukasta on niin sekaisin, että ne ei edes muista, etten enää asu täällä :D Ja on ihanaa, kun niin moni kysyy, että enkö voisi tulla tänne kesätöihin :) Se olis kyllä mukavaa, epäilen vaan, että se ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Noniin, meenpä kokkailemaan vähän bearnaise-kastiketta. Sitä on ihan pakko saada Ruotsissa :D Ja sitten rueen syömään :) Kuullaan!

Jatkan tuota toista matkapäiväkirjaa heti kun jaksan.. Toivottavasti en oo unohtanu kaikkea siihen mennessä.

Ei mitään uutta

Itsetunnosta

Niin, en mä oikein ole hoksannut. Olen tähän asti kuvitellut, että kauniilla ja hoikilla ihmisillä on hyvä itsetunto. Ei se kuitenkaan ole niin. On aivan liian helppo unohtaa, että melkein jokaisella meistä on kipeitä muistoja. Että joku on loukannut, kiusannut ja painanut maanrakoon.

En tiennyt, että ihmiset oikeasti ajattelevat, että niillä on naamassa jotain tahroja tai muuta, kun joku hymyilee niille. En ihan oikeasti uskonut, että ne ihmiset uskoo itse siihen ihan tosissaan. Mutta niin ne vaan käy tarkistamassa peilistä, että onks naamassa jotain vikaa.

Tai että saadessaan kutsun jonnekin, ne epäilee kutsun tarkoitusperiä tai sitä, onko kutsuja vilpitön. Tai kutsuttiinko vaan velvollisuudentunnosta.. Se on surullista.

Ihmiset on petoja toisilleen ja raadollisia. Lapsesta asti. Lasten hankkiminen pitäis kieltää ihmisiltä, jotka eivät pysty läpäisemään lapsenkasvatuskokeita.

On tavallaan hienoa huomata, että oma itsetunto on oikeastaan aika terve, mutta olon tekee kurjaksi se, että ihmiset, joilla ei ole mitään (ulospäin näkyvää) syytä olla epävarmoja itsestään, ovat mua epävarmempia.

Kuulkaas nyt hyvät ihmiset, tiedän ettei se ole helppoa, mutta uskokaa itseenne. Olette mahtavia, aivan yhtä hyviä kuin kaikki muutkin, teillä on oikeus olla ja näkyä ja kuulua. Unohtakaa mitä muut ajattelee ja tehkää oma olonne mukavaksi.

Nenäteippi

Noniin, koska mulla on aina niin paljon asiaa, niin mä kirjotan välillä muuta, kuin matkapäiväkirjaa. Tosin oon taas unohtanu puolet siitä, mitä mun piti kirjottaa, mut väliäkös sillä..

Ostin tänään nenäteippiä. Eli siis ihohuokosten tehopuhdistajaa. Tai siis tehokasta syväpuhdistajaa. Musta tuntuu, et mä epäonnistuin sen käytössä täysin, kun ei niissä irrotetuissa teipeissä näkyny käytännössä mitään, vaikka mun iho on aivan muuta kuin puhdas.. Torstaina saa kokeilla seuraavan kerran uudestaan, katotaan, josko saisin sittenki nenästä irti jotain yököttävää.

Tänään kävin töissä vessassa, joo, tää on kauhujuttu, ja huuhdellessani pöntön, näytti jo hetken siltä, että se vesi ei mee alas, vaan tulee reunoilta yli :O Se oli kamalaa. Ja siis se ei melkein tukkeutunu siks, että oisin käyttäny niin paljon vessapaperia. You do the math.

Argh. Sisko juoksee Norjas pannotettujn elukoiden perässä ja mä lasken jotain ärsyttäviä aliverkon peitteitä. En edes tiedä onks toi yhdyssana. En jaksais keskittyä siihen hommaan, mut ei sitä kyl opi, jos ei keskity..

Kerroinko? En varmaan. Mä tosiaan luin tossa ennen Slovakian reissua juridiikan tenttiin. Se oli käytännöllisesti katsoen yhdeksäs kerta, kun mulla oli mahdollisuus tehdä se tentti (3x3). Mä jopa aloitin valmistautumisen ajoissa, kerrankin. Tää oli eka tentti, johon oon ihan oikeasti lukenut :O Ja se tuotti tulosta! Mä PÄÄSIN läpi! Eikä edes rimaa hipoen, ku sain 2½! JIPPII!! Harmi vaan, että tämmösen ahaa-elämykset tulee vasta sitten, kun on jo lopettelemassa opiskelua :P

Niin, mä haluaisin uuden ammatin. Tahtoisin palata taaksepäin, mennä tavalliseen ammattikouluun, ja lukea itselleni jonkun suorittavan työn ammatin. Mä en vaan nyt oikein keksi, että mitä duunia sitte haluaisin tehdä :I APUA?!?

Olin tänää työhaastattelussa, mut nyt en oo enää yhtään varma et haluanko edes sitä duunia.. Nonii, nyt meni kirjottamisinto siinä. Jäänpä tänne pohtimaan tulevaisuutta. Voi paska.