Yksi unelma lisää :)

Ja hienointa on, että kun kirjaan sen ylös tänne, voin koska tahansa muistuttaa itseäni siitä, että mulla on vielä ainakin yksi unelma :)

Eli tässä kaupunki, johon ihastuin. Östersund. Eniro.se -> Kartor tarjoaa kaupungin sijainnin kartalla, jos se teitä kiinnostaa :) Kuvat ovat valitettavasti niin pieniä, etteivät ne tee oikeutta kohteilleen. Klikkaa muuten isommaksi tuo kuva, niin näet edes jotain :)

Eli, kaupunki sijaitsee mäellä, sen päällä ja rinteessä. Kahdessa pystykuvassa on samansuuntaiset kadut, jotka laskevat järven rantaan. Ison järven toisella puolella on uusi mäki, joka rinteessä on taloja. Maisema on Kau-nis. Kolmanneksi ylimmässä vaakakuvassa on toisen suuntainen katu, joka laskee jonnekin äärettömyyteen, se maisema ei loppunu ikinä. Harmi, ettei mun kamerassa ole kauheen hyvä optiikka :)
Ylin vaakakuva: Turistbyrå. Toiseksi yli vaakakuva: Busstation ja Gamla Teatern siellä reunalla. Kolmessa kuvassa on keskustan kauniita taloja, ja viimeisenä on kuva rannasta. Aurinko oli juuri laskemassa järven takana olevan tunturin taakse, niin siihen suuntaan otetut kuvat eivät onnistuneet. Huomatkaa kaupungin avoimuus ja valoisuus, ja se, ettei siellä ole suuria tummia betonihelveteille tyypillisiä rakennuksia :) Tietysti kaunis kevätpäivä sai kaiken näyttämään VIELÄ paremmalta, mutta unelmilla pitääkin olla kultaiset reunat :)



Maisemien lisäksi tästä kaupungista tai sen läheisyydestä löytyy melkein kaikki mun tarvitsemani palvelut. Ainoastaan Ikea puuttuu ;)

Ja se unelma on siis päästä asumaan tuohon kaupunkiin :) Se on kaukana Suomesta, ja hyvin pohjoisessa, siis verraten mun aikaisempiin asuinpaikkoihin :) Sitä ympäröivät tunturit, joiden lailla on vieläkin lunta. Mutta se on aika paljon lähempänä kuin New York ;) Talvi on varmasti pitkä ja pimeä, mutta se on sen ajan huoli :) Minä rakastuin :)

Luomia

Kuten moni ehkä muistaa, mulla on naamassa kaksi isoa luo-mea-nta. Niitä on aika vaikea olla huomaamatta ;) Mutta sitä ei ehkä kaikki tiedä, että mä en viihdy niiden kanssa. Nyt päätin kirjottaa aiheesta, koska mä sain jo kauan sitten, joskus reilusti yli vuosi sitten, alakerran mummolta neuvon hieroa tuoretta sitruunaa luomiin päivittäin, ja sitten ne katoavat ajan kanssa. Tai pienenevät ainaskin. Mä sillon harrastinkin tätä hetkisen aikaa, mutta sitten se alko unohtua, eli en tiedä on sillä toivottu vaikututs. Tapasin kuitenkin alakerran mummon joskus.. no, monta kuukautta sitten, ja se kyseli, että oonko muistanu sitruunajutun. No en tietenkään, mutta tänään muistin ostaa sitruunan ja myös käyttää sitä. Tästä lähtien aion säilyttää sitruunaa pöydällä, enkä jääkaapissa, niin ei unohdu niin helposti. Ja kun sitä luomeen hieroo, niin kyllä jotain selkeesti tapahtuu, koska se luomi alkaa kirvellä :O Mutta iho luomen ympärillä ei kirvele. Mä kirjotan lehteen jutun, mikäli tää toimii :P Ja jos ei toimi, niin ainakin olen yrittänyt.

Katoin telkkaria tänään ja itkin. Tulevaisuus pelottaa. Mutta "It's just a ride, it's just a ride, no need to run, no need to hide. It'll take you round and round, sometimes you're up, sometimes you're down. It's just a ride, it's just a ride, don't be scared, don't hide your eyes." Pitää vaan muistaa olla kolaroimatta ;)

Tjoo, mä kerron nyt urheilusta. Autourheilusta ekana ;) Sunnuntaina oli HIENOA. Työpaikalta lähti porukka ajamaa Go-carttia ulkoradalle ja minäkin pääsin mukaan :) Aluksi toki jännitti, mutta hassuinta oli, ettei pelottanu kertaakaan, vaikka kuvittelin, että niin kävis :D Melkein jännintä oli aluks, kun ei jalat yltäny polkimille :D Mutta siellä oliki sellaset lisäsysteemit mitkä saatto nostaa ylös niin, että munki jalat ylti polkimille sitte :D
Radalle lähtiessä oli aika jännää. Mut onneks autossa ei ollu vaihteita tai muutakaan, ja jarrua ja kaasuaki saatto painaa samaan aikaan :D Tuli ajettua ulos muutaman kerran, mutta loppua kohden alko hommat sujua :) Meillä oli neljä ajokertaa, aika-ajot ja kolme kisaa. Toki olin hitain, en muuta odottanutkaan, mutta hauskaa oli ;) Ja koska tuuritin (enkä ajanut itse ulos), ja muut kolaroi, niin en tainnu ihan lopuks olla IHAN viimeinen ;) Kuitenki, joka ajokerralla paras kierrosaika parani, eli mä opin koko ajan. Sinne radalle vaan tarvis päästä ajelemaan ihan rauhassa ja joku "handledare" olis kiva, se vois antaa aina tipsejä, että mitä kandee tehdä :) Aina ku pääsi ajamaan vähän aikaa jonkun perässä, niin että saatto matkia sen ajolinjoja, meni vähän paremmin ;)
Ei musta varmaan carting-kuningatarta tulis, mutta kyllä pystyisin parantamaan vielä :) Jos teillä on joskus mahdollisuus kokeilla, ettekä mene vararikkoon maksun takia, niin radalle vaan! Se on sen arvoista.

Hmmh, hienoa, täällä Ruotsissa oon päässy kokeilemaan kaikkia uusia lajeja, sekä harrastamaan vanhoja tuttuja. Urheiluvuodet ;) Haasteeksi sitten Suomessa muodostuukin se, että löydänkö jotain peliporukkaa, jonka kanssa voisin käydä pelailemassa. Pitää olla hirmuaktiivinen etsiessä. Jos tiedätte hki/espoo/vantaa alueella jotakin porukoita, jotka harjoittaa joukkuelajeja jus for fun, niin kertokaas :) Sanoisinpa melkein, että lajilla ei väliä, kunhan on joukkuelaji ;P

Sitten muuta urheilua. Näistä muodostui melkeen urheilu-uutiset :) Eli siis me pelataan työporukan kanssa sählyä. Tai oikeastaan salibandya, kun kerta Ruotsissa ollaan ;) Treenit on yleensä torstaisin. Ja viime torstainaki oli treenit. Siel oli tosi hauskaa, tuli tosi monta onnistumista, syötöt meni perille, sain pallon pois vastustajalta, sain pallon haltuun, maalejaki sain tehtyä :) Vaikka oli sikarankat treenit, niin kaikki toi onnistumisen ilo antoi mulle ihan törkeesti energiaa ja olisin voinu lähtee vaikka maailmaa vallottamaan puolentoista tunnin pelien jälkeen :)
Porukka jonka kanssa pelataan on aivan mahtavaa. Tosin ne muut kyllä taitaa olla mua parempi, mutta ainakin mulla on mahdollisuus kehittyä. Ja kun ei siellä pelata elämästä ja kuolemasta, maineesta ja kunniasta vaan, niin ei se haittaa niin paljoo, vaikka mokaiskin :)

Sitten noi kundit on myöski "perustanu" puistofutis-jengin, jonka mukana oon iteki nyt ollu pari kertaa. Se on aivan HUISIN hauskaa sekin :) Siellä ei varsinkaan pelata kovin vakavasti :) Pallokaan ei oo tavallinen jalkapallo, vaan sellanen kevyt, joka muuttaa suuntaa tosi helposti mm. tuulen takia, ja se tuo oman lisäjännityksensä peliin ;)

Lopuksi haluan mainita ihmisistä. Se on kumma, miten jotkut ihmiset vaan ärsyttää. Ne ei tee mitään eirtyistä, mutta ne vaan ärsyttää. Sitten on tyyppejä, joiden kanssa voi olla heti kaveri, alusta asti, ja ne on mahtavia, eikä ikinä ärsytä.
Ja sitten on ihmissuhdesotkut. Oma toimintahan näissä vaikuttaa kanssa tosi paljon. Mulla on juurikin nyt menossa tämmönen sotku yhden kaveripariskunnan kanssa, ja jos ihan totta puhutaan, niin mulla loppuu pikkuhiljaa kiinnostus asian selvittämiseen. Mua vaan syyllistetään, mutta ei sitten kuitenkaan suostuta juttelemaan asiasta niinkuin aikuiset, niin olkoon. Mä en jaksa iltojani pilata tuollaisella, joten olen päättänyt pitää puhelimen äänettömänä niin pitkään, että mua itseä kiinnostaa lähteä selvittelemään asiaa. Tosin ei ne varmaan kuitenkaan ottais yhteyttä, mutta mä haluan ja tarvitsen nyt omaa aikaa. Teidän on ehkä vaikee tajuta koko juttua, enkä mä aio mennä yksityiskohtiin, mutta mä en näe mitään syytä asian selvittämisen pitkittämiselle. Ja ei, ei munKAAN tarvi olla aina tavotettavissa ja käytettävissä.

Huomenna vois yrittää ehtiä tiskata ennen sählytreenejä.

AHAA!

Mulle on näköjään tullut ihan salaa vuosi täyteen bloggaajana. Onnea minulle :)

Mulla olis niin paljon kerrottavaa

Mutta kaikkea en ehdi millään tänään. Laitan teille kuitenkin kuvia parvekkeen kukista :) Itse kasvatetut ei vielä kovasti kuki, tai ole edes paljoa kasvaneet. Paitsi tomaatit, jotka toki kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja mä vaan ihmettelen, että koska ne aikoo alkaa riippumaan, kun ovat kumminki amppelitomaatteja :o Jos amppelitomaattien kasvatus menee pieleen, ni heitän ne mäkeen ja ostan kaupasta amppelimansikan, KIÄH :P Tomaateista ei tietenkään ole kuvia.

Mutta ihan ekana tässä on Million bells. Mä rakastuin tähän amppelikukkaan kesällä 2002 ja oon siitä asti halunnu saada itelle omaan amppeliin niitä. NYT mulla on. Vaikka ne on kyllä ämpärissä, mutta yhtäkaikki, nättejä <3

Olipa taas vaikea lisätä kuvia, enkähän siinä onnistunut varmaan vieläkään, mutta en jaksa stressata, kyllä netissä tilaa on, vaikka ne kuvat ei oliskaan limittäin ja lomittain ;D

(Kirjailijan kommentti: Muutin asettelua vielä kirjoittamisen jälkeen noin 15 kertaa, ennen kuin olin tyytyväinen, enkä siltin ole tyytyväinen, ehkä? Ja miksi tämä teksti ei suostu menemään suoraan?!? HAHAA! SAINPAS! Meni aikaa ja liitin jotain omaa HTML-söhellystä tekstiin. Ei varmaan toimi kaikilla selaimilla :D)

Jahas, ja sitten seuraavaksi mun toinen lemmikki. Näihinkin ihanuuksiin tutustuin kesällä 2002 :) Tähän kesään 2002 liittyy aivan erityinen juttu, olin nimittäin puutarhassa töissä :) Joka tapauksessa, näiden olis tarjoitus olla sääkukkia. Meillä oli aikoinaan myynnissä sininen, punainen ja keltainen, sävyt sopi täydellisesti toisiinsa. Ja näitäkin kukkia olen halunnut saada jo monta vuotta. Ja nyt sain :D Ja siis Sääkukkahan on auki aurinkoisella säällä ja kiinni sateisella, siitä nimi. Kuvan yksilöt edustavat violettia ja sinistä värisuuntausta. Siinä on myös tummanpunainen, mutta ne kukat on kuollu :I

Ja sitten viimeiseksi yhteiskuva, jossa etualalla poseeraavat armaat mehikasvini. Ah, näihin taisin ihan ekana tutustua äiti puutarhassa, mutta ihan varma en ole. Ihan mahtavia kasveja, tosin kukintavaihe EI ole kaunis. Voi hellanlettas ne on ihania.
Ja sitten seuraavana itse kylvetyt sievikit. Siinä on sekaisin Täpläsievikkiä ja sitten Sinisievikkiä. Sinisievikistä on muoto "Prins Gustafs öga", joka on lähes musta, valkoisella reunuksella. Ainakin kuvissa aivan valloittava. Pelkään vaan vähän, että noista ei tule mitään ennen muuttoa, kun ovat noin surkeita nytte, eikä mitään merkkiäkään siitä, että nuo rennot ja vennot varret alkaisi vahvistua :P
Kolmannen ja neljännen jo tunnettekin, ja viimeisenä siintää Päivänsinet. Niiden kasvatus meni ihan pipariksi. Olin lomalla juuri, kun niitä olis eniten pitäny hoivata, ja tokihan sitten osa jäi itämättä. (Kelloköynnöksille kävi vielä pahemmin, kuivuivat pystyyn, perkele :( Ja tomaatitkin meinas sillon kuolla.) Noi näyttää tosi huonoille tällä hetkellä, mutta mä TOIVON että JOTAIN tapahtuis ennen muuttoa :I Muuten mun tarvii vaan tylysti repiä ne alas ilman kukan kukkaa :( Ja ne on muuten kasvatettu siemenistä, jotka keräsin itse viime vuonna omista kukista. Eli sekin voi olla syynä kitukasvuisuuteen. Ostosiemenissä taitaa se onni piillä :o MUISTAKAA! Tosin Orvokit lisääntyy kivasti ja helposti ihan mistä siemenistä vaan, ellei ole kovin tarkka värien kanssa.

Tiedättekös mikä on ruukkupuutarhan paras puoli? Ei MINKÄÄNLAISIA rikkaruohoja! Siis niiden kitkemistä vihaan eniten. Niitä ei saa ikinä pois. Ja jos yrittää ilkeillä keinoilla, niin käy niinkuin kaverin kaverille, joka myrkytti pari isoa puuta samalla.. :( Aijai, haluaisin kyllä oman lehtipuu-puiston. Siellä olis isoja ja vanhoja tammia ja vaahteroita ja tiesmitä.

Ainiin. Täällä taas villitsee Tuomikehrääjäkoi. Ällöttäviä seittejä ne tekevät tuomiin. Kamalia matoja. Mahtaakohan niitä millään voida myrkyttää? Tarvii varmaan pyytää jenkkilästä DDT:tä :P

Mutta, siinä tais olla ne kukkahöpinät, koska mun on pakko nukkuakin välillä. Seuraavaksi luultavasti höpisen shoppailureissusta maailman ihanimpaan kaupunkiin ja/tai urheilusta. Ehkä jo huomenna? Pysykää kanavalla! Rakkaat 3300 :)

(Kirjailijan kommentti: Ja NYT teksti on valmis, noin 10min sen jälkeen, kun olin saanut kirjoitusosion valmiiksi. Jes.)

(Kirjailijan kommentti: Ja VIELÄ jäi virhe! Kuka löytää? Tarjoan jätskin ekalle, joka löytää virheen. Ja vain yhdestä, eli ekasta löydetystä, virheestä saa jätskin, ei kaikista :P)

77 postausta. Yhtä monta kuin mesessä kontakteja.

Mulla on ongelma. Ihmissuhdeongelma. Tai siis ihan suorastaan tykkäämisongelma. Oonko mä erityisen epävarma, vai onko muutkin epävarmoja tämmösissä tilanteissa? Ihan hirvee epävarmuus aina iskee jos pitäis jostakusta tykätä. Tai siis kun tykkää. Mielessä pyörii sitten vaan sellasia juttuja, että "ei se musta voi tykätä" "mut ehkä se kuitenki tykkää" "mut ei se kyl oo mahdollista" "mutko se jutteleeki" "mut se juttelee kaikille muillekin" ja kaikkee muuta :( Ja sitte mieliala ja tunteet heittelee laidasta laitaan "yhy yhy musta ei tykkää kukaan" "kivaa kun näyttäis mullakin olevan mahiksia" "ei se tykkää musta, ihan turhaan toivon". Emmää jaksais :( Miten sitäpaitsi ihmiset toimii kun ne tykkää jostakusta? Mä en ainaskaan ikinä oo tehny mitään. Miten seurustellaan? :( Ja siis jos ette vilä tajunneet, niin nyt on surullinen "musta ei tykkää kukaan"-kausi menossa. Voi paska. Mä en osaa. Apua :(

Mua pelottaa.

Lähtölaskenta alkaa huomenna tai ylihuomenna. Mulla on aikaa kolme kuukautta. Sitten mun pitää jättää kaikki taakse.

:(

Joo siis meitsihän taas näki unta siitä, että olin

raskaana. Olipas se taas. Oon nähny tuosta unta tosi monesti tääl Ruotsissa ollessa, ja tänä vuonna erityisen paljon. Mut emmä oo raskaana. Pelottavinta melkein oli se, että olin siinä unessa oikeestaan ihan ilonen siitä vauvasta ja mietin mahan kasvamista ja kaikkee ja odotin innolla. Pelottavaa :P Siis minähän en halua lapsia :P Ainaskin luulisin etten halua ;) Tai en ainakaan vielä. Mitä jos halaunkin? Ei ei, en ainaskaan myönnä sitä itelle tai muillekaan. Pelottavaa.

Mää en oo jaksanu

pitkää aikaa kirjotella tänne, enkä nyttenkää kovin pitkästi kirjottele.

Sellasta vaan halusin sanoa, että on tosi vaikee lähtee täältä pois :( Jäisin mielelläni. Asiat muuttuu joka päivä ja aina lähteminen tuntuu erilaiselta.. Miksei voi kahta hyvää paikkaa yhdistää? Miks aina pitää lähtee pois jostain että pääsis jonnekin? Mulla ei oo ennen ollu mitään vaikeuksia lähtee, koska ei oo ollu mitään minkä takia jäädä. Nyt mulla olis (melkein) kaikki syyt jäädä.

Niin, ja elämä ja ihmiset on pelottavia. Niistä aina paljastuu uusia puolia, pelottavia juttuja kanssa. Mut piiloutua ei voi, niin parempi varmaan olla mukana ihan täysillä vaan..?

Niin ja mä olen vihdoin alkanu puhua ruotsia julkisesti. Siis kavereille ja kavereiden kuullen. Sekin on yks syy miksen haluais lähtee. NYT mä vihdoin alkaisin oppia ruotsia tosissani.

Voi Voi.